Jos maan meno olisi kiinni Ilkka-lehden päätoimittajasta Kari Hokkasesta, Suomi ei olisi liittynyt Euroopan unioniin. Mutta ei Suomi myöskään eroaisi EU:sta, jos Hokkasen sanalla olisi sanaa suurempi paino. Seinäjoella ilmestyvän maakuntalehden päätoimittajan mielestä EU:ssa ollaan nyt niin kauan kuin EU on.
Mikään ei maailmassa ole ikuista, ei ollut edes Neuvostoliitto. "Eikä vielä ikuisempi, ikuinen Rooman valtakunta", historioitsija Hokkanen lisää.
Kari Hokkanen on Ilkka-lehden näköinen mies, tai sitten pitkälti hänen luomansa nyky-Ilkka on Kari Hokkasen näköinen lehti. Kuinka vain. Hokkanen on päätoimittanut Ilkkaa vuodesta 1980 saakka. Urakka alkaa olla viimeistä piirtoa paitsi valmis. Hokkanen jää eläkkeelle vuoden vaihteessa.
Entinen yliopistomies ja keskustalaisen Alkio-opiston rehtori on syntynyt Parikkalassa, mutta tehnyt elämäntyöstään pääosan Seinäjoella. Täällä hänestä on tullut pohjalaisempi kuin pohjalaiset konsanaan: suora ja muita kuin mieleisiään kepulaisia herroja kumartamaton poliittisen sanataiteen puukkojunkkari.
Kirjoituksissaan Hokkanen sivaltaa syvälle. Sanoo jopa niin suoraan, että eduskunnan entinen puhemies Paavo Lipponen (sd.) leimasi hänet taannoin yhdeksi "maakuntia terrorisoivista satraapeista" (omavaltaisista käskijöistä). Myöhemmin Lipponen pyyteli anteeksi ja myönsi, että karkea luonnehdinta lipsahti hänen kolumniinsa vahingossa.
Kepu puhuu
kahdella suulla
Kari Hokkanen tunnetaan paitsi terävänä kirjoittajana myös muuten sanavalmiina aatteen agitaattorina, kansankiihottajana. "Vaikka ymmärrän, että EU-ratkaisussa toimittiin välttämättömyyden edessä, EU:n hyväksyminen on vaikeaa. Se on koko olemukseltaan vastoin keskustan olemusta. Tuloksetkin ovat olleet sen mukaiset: maaseutu on kärsinyt."
Onko todella näin, päätoimittaja Hokkanen? Eivätkö lukuisat maatilat pärjää paremmin kuin osattiin kuvitella? "Kyllä", myöntää Hokkanen, mutta ei anna periksi. "Niitä on kauhean paljon vähemmän. Meillä on alueita, joissa infrastruktuuri ei ole kestänyt."
Pohjanmaan viljavien lakeuksien keskellä vaikuttava Hokkanen myöntää, ettei elämä maaseudulla olisi voinut jatkua vanhaan malliin. Maatalouden alasajo "oltaisiin voitu tehdä pehmeämmin".
"Maan talous on varmaan hyötynyt EU:n tuomasta vakaudesta ja alemmasta korkokannasta. Eihän EU:n ulkopuolelle jääneillä Norjalla ja Sveitsillä ole mennyt huonosti. Ei välttämättä meilläkään olisi sen huonommin."
Taloudesta Hokkanen antaa varovaisen plussapisteen EU:lle. Miinuksia sataa maaseudun kohtalon lisäksi demokratiasta.
"Se on mennyt huonompaan suuntaan. Ihmiset ovat menettäneet uskon omien poliitikkojensa mahdollisuuksiin vaikuttaa asioihin. Se näkyy äänestysprosenteissa, jotka ovat hälyttävän huonot. Ihmiset tietävät, että siellä on isommat päättäjät, joille ei voi mitään."
Voisiko kyse olla vain siitä, että ihmiset ovat tyytyväisiä asioiden hoitoon? Hokkanen vastaa: "Tämä on houkutteleva esitys päähallituspuolueen kannattajalle, mutta tämä ei päde. Ne, jotka lakkaavat äänestämästä, ovat niitä, joilla ei mene hyvin. He ovat menettäneet uskonsa. Se on vaarallinen ilmiö."
Hokkanen muistuttaa, että kansalliset intressit ovat sisällä EU:ssa. On kuin vanhassa Neuvostoliitossa: erikseen on teoria ja käytäntö. EU:ssa ei ole samalla tavalla yhtä johtavaa kansaa kuin oli Neuvostoliitossa, mutta "täällä on pari kolme valtiota, jotka ajavat kylmästi kansallisia etujaan ja joihin toiset vain mukautuvat".
Vaikka Kari Hokkanen on usein nähty tukkanuottasilla rakkaiden vihollistensa sosiaalidemokraattien kanssa ja vaikka hänen luotsaamansa lehti ilmestyy mitä porvarillisemmalla Pohjanmaalla, hän rohkenee haikailla yhä keskustan ja sosiaalidemokraattien punamultahallituksen perään.
"Matti Vanhasen ykköshallituksen aika meni hyvin", Hokkanen toteaa.
Vanhasen kakkoshallitus sen sijaan on hieman kompuroinut. Hokkanen arvostelee etenkin puolustusministeri Kari Häkämiehen (kok.) törmäilyjä. Häkämies aloitti vauhdilla, johon hänen kokemuksensa ja kykynsä eivät riittäneet. Tällä Hokkanen tarkoittaa ministerin lausuntoa Afganistanille luovutettavista aseista sekä huippuna tämän Yhdysvalloissa esittämää Venäjä-lipsahdusta.
Hokkanen ei näe mitään kummallista siinä, että keskustapuolue vetää julkisuudessa kahta eri linjaa: toista puheenjohtajansa, pääministeri Matti Vanhasen ja toista puoluesihteeri Jarmo Korhosen suulla. Eteläpohjalainen "Korhonen on aivan huippumies, tarmokas ja aatteellinen kaveri", Hokkanen sanoo kaveristaan.
"Kun puolueen puheenjohtaja on pääministeri, hän ei voi olla kuin puoleksi puolueen puheenjohtaja. Vanhasen täytyy ottaa huomioon, että hän puhuu hallituksen äänellä, Korhonen taas puhuu puolueen äänellä. Se on eri asia. Pitäähän meillä olla puolueen ääni, jos ajatellaan, että selviydytään vielä joskus vaaleistakin", Hokkanen puolustautuu.
Harrastukset
yhtä kuin työ
Yli 40 vuotta työelämässä saa tammikuussa 65 vuotta täyttävän Kari Hokkasen jättämään pestinsä tyynellä mielin. Hän voi täysin siemauksen vetäytyä harrastuksiinsa, jotka ovat historia ja politiikka - siis samat lajit, joiden parista hän on myös leipänsä ottanut.
Hokkanen ei sano kokevansa suurta luopumisen tuskaa. Mikä on jättää pesti, kun voi kehaista lehden olevan hyvässä kunnossa ja seuraajakin miellyttävän. Päätoimittajan tehtävät siirtyvät valtiotieteen maisteri Matti Kalliokoskelle.
Hokkanen ei salaa tyytyväisyyttä oman työnsä jälkeen. Ainut, missä hän myöntää olleensa hieman ulalla, on uusi tekniikka. Sen tuloa taloon hän ei suinkaan ole aktiivisesti jarrutellut, muttei ole osannut suuremmin edistääkään. Se kun on hänelle vierasta.
Aivan kaikkea sanottavaansa Kari Hokkanen ei pitkällä lehtimiesurallaan ole vielä sanonut. Hän jatkaa kolumnistina Ilkassa vielä eläkkeelläkin. Eikä ole pois suljettu, että hän kirjoittaisi omat muistelmansa. Olihan hän pari vuosikymmentä keskustapuolueen huipulla, puoluehallituksen työvaliokunnassa. Siis melkein vallankäytön pyhässä ytimessä.
Viihdettä kaivataan, mutta hömppää ei
Lehtien tulevaisuus näyttää Kari Hokkasen vinkkelistä katsottuna hyvältä. Hän kuuluu niihin, jotka pitävät ennenaikaisena puheita sanomalehtien kuolemasta. Jo yksistään eläkkeelle siirtyvät suuret ikäluokat, jotka ovat lehtien suurkuluttajia, pitävät huolen, että lehdet porskuttavat hyvässä myötäisessä ainakin parin vuosikymmenen ajan.
"Mahdollisesti yhä useampi nuori asioi enemmän verkossa, mutta varmaa ei ole sekään. Painetulla lehdellä on niin paljon etuja puolellaan. Lehdestä kokonaisuus avautuu paremmin kuin netistä."
Journalismi muuttuu koko ajan. Lehdet lähtivät liikkeelle valistuksen tietä, kulkivat kohti puoluelehdistöä ja mielipidejournalismia. Sillon lehdistö oli Hokkasen sanoin moniarvoinen, mutta lehdet yksiarvoisia. Tämän jälkeen paino siirtyi uutisjournalismiin ja lehtien moniarvoistumiseen. Nyt eletään viihdejournalismin aikaa.
"Kyllä ihmiset tarvitsevat myös viihdettä", mielipidejournalisti Hokkanen kuittaa. Hän uskoo lehdistön voiman piilevän siinä, että lehdistä jokainen löytää jotakin: on mielipiteitä, uutisia, tarpeellista tietoa, maakuntalehdessä etenkin oman alueen asioita. "Kun ei ihan mentäisi hömppälinjalle. On hölmöä, että uutisia tehdään kaiken maailman tosi-TV:stä", Hokkanen sanoo.