Seikkailukeskuksia rakennetaan jatkuvasti lisää, sillä ihmiset haluavat yhä enemmän testata rajojaan. Taivalkosken Taivalvaaran laelle valmistui kesäkuun alussa seikkailupuisto hyppyrimäen rakenteisiin.
"Paikalliset matkailuyrittäjät halusivat seikkailutoimintaa. Ensin ajateltiin, että rakennetaan torni, mutta sitten heräsi ajatus, että rakennetaan seikkailukeskus hyppyritorniin", kertoo Taivalkosken kunnan vapaa-aikaohjaaja Petri Voutilainen. Keskus saatiin helposti käyttöön, kun oli valmiit rakenteet, joita voitiin hyödyntää.
Hyppyritorniin on rakennettu kesäkäyttöön kiipeilyseinä, köysilaskeutumispiste ja kolme eritasoista seikkailurataa. Talveksi rakennetaan jääkiipeilyseinä.
"Vielä ei olla markkinoitu puistoa Taivalkosken ulkopuolelle. Tämä kesä on hienosäätöä ja ensi kesänä panostetaan enemmän", sanoo Voutilainen. Kävijöitä on silti ollut muualtakin kuin omalta paikkakunnalta.
Basecamp Oulanka rakensi viime kesänä Kuusamon Juumaan kiipeilytornin, jossa on kaksi kiipeilyseinää kesäksi ja kaksi talveksi. Lisäksi tornin voi kiertää köysirataa pitkin.
Ohjelmapalveluiden vastaava Eki Ollila sanoo, että kiipeilijöitä on käynyt hyvin ja kiinnostus kasvaa koko ajan.
Seikkailukeskuksien rakentaminen helpottui, kun Suomen kiipeilytekniikka Oy alkoi tehdä kiipeilyseiniä ja seikkailuratoja. "Rakennuspäätös on helpompi tehdä, kun on semmoinen toimisto, joka näitä suunnittelee. Kukaan ei voi omin päin tehdä", kertoo Ollila.
Myös Leville valmistui viime kesänä seikkailupuisto, jonka suosio on yllättänyt Levi ski resort -vuokraamon vastaavan Pekka Rajalan. Puistossa on kuusi eri vaikeusasteista rataa, jotka on pääsääntöisesti ilmassa. Radat on rakennettu puita apuna käyttäen.
"Ihmiset hakevat nykypäivänä omia rajojaan, eivät halua tehdä kaikkea koneilla ja moottoreilla. Ihmiset hakevat semmoista, missä voivat käyttää omia lihaksiaan", Rajala sanoo.
Hän uskoo, että seikkailukeskukset tulevat yleistymään. "Kalliitahan ne on rakentaa, mutta pitäähän sitä matkailijoille olla toimintaa."
Seikkailukeskuksien vaikeimmat tehtävät vaativat hyvää fyysistä kuntoa. "Kiipeäminen on yllättävän raskasta käsille. Jos ylös asti kiipeää, on kyynärvarret jumissa", kertoo Petri Voutilainen.
Suomen freestylemelonnan maajoukkue on ottanut osaksi leiriohjelmaansa käydä Taivalvaaran seikkailupuistossa lähes päivittäin.
"Kun on tällainen mahdollisuus, niin sitä pitää hyödyntää niin paljon kun keritään", sanoo valmentaja Mikko Wendelin.
Seikkailurata saa maajoukkueen pojat puuskuttamaan. "Aluksi tämä on rankkaa, kun ei ole tottunut. Ylävartalo saa hyvää treeniä ja vartalonhallinta kehittyy", kertoo Wendelin.
Freestylemeloja Tuomas Kuronen Varkaudesta ei heti tohdi korkeimmalle radalle lähteä.
"Tykkään kiivetä, mutta pää ei tykkää. Useasti ennenkin olen käynyt kiipeilemässä ja aina sama juttu. Pitää tottua ensin korkeuteen", sanoo Kuronen.
"Jos on korkean paikan pelkoa, on matalalla lasten rata, johon voi aikuisetkin mennä. Kun oppii luottamaan ja tottuu, niin uskaltaa helpommin mennä korkeammalle", opastaa Voutilainen.