Pulloja keräävän Seija Mertaniemen keskusteluissa kuuluvat kesäiltojen monet puolet: ilahduttavat nuoret, pullonkerääjien väliset suhteet ja traagiset ihmiskohtalot.

Ensimmäisenä pullonkeräysreiteille ajoi halu liikkua. Seija Mertaniemi ei halunnut eläkkeellään jäädä vain lepäämään laakereilleen, vaan hän kaipasi toimintaa.

Hän alkoi ensin pyöräilemään, mutta hän kaipasi ulkoilulleen tarkoituksen. Pullot tuntuivat luontevalta valinnalta.