Norjalainen Åsne Seierstad matkusti ensimmäistä kertaa Tshetsheniaan 1990-luvun puolivälissä toimittajana. Silloin hän kirjoitti sodan keskeltä juttuja Arbeiderbladet-lehteen. Runsaat kymmenen vuotta myöhemmin hän palasi Groznyiin ja kirjoitti kirjan Groznyin enkelit.
Keskelle sotaa oli kuitenkin helpompi mennä kuin ainakin virallisesti rauhalliseen Groznyiin. Kun 1990-luvulla Seierstad sai kyydin Venäjän armeijalta, nyt hänen täytyi naamioitua tshetsheeniksi ja vältellä armeijan tarkastuspisteitä.
Sotien virallisesti loputtua Seierstad jo lähes unohti Tshetshenian, kuten lähes koko muu maailmakin.
- Sitten näin ensin valokuvanäyttelyn Tshetsheniasta ja heti perään Pirjo Honkasalon Melancholian 3 huonetta -dokumentin. Sen jälkeen minun oli pakko matkustaa takaisin.
Kymmenen vuoden poissaolon aikana Groznyi oli muuttunut melkoisesti. Raunioiksi pommitetut talot oli pääosin rakennettu uudelleen, koulut toimivat ja kaduilla ei enää ammuttu. Jälleenrakennus oli silti pitkälti vain kulissia, sillä esimerkiksi juoksevaa vettä ei taloissa ollut vieläkään.