See­na­ger-il­miö löysi teat­te­riin – Oulussa näyt­tä­möl­le astuvat Anneli Nis­ka­sen näyt­te­le­mä Ullis, 74 vuotta, ja Jaana Kahran esit­tä­mä Tuuti, 61 vuotta

Ikääntymisen tuomat vastoinkäymiset ja uusi oma elämä pitkän omaishoitojakson jälkeen – siinä Oulun teatterin uusien ensi-iltojen teemoja. Anneli Niskanen (vas.) näyttelee Vihaisen lesken pääroolin. Jaana Kahra esittää uransa käännekohdassa olevaa stand up -koomikkoa.

Kuva: Pekka Peura

Englannin kielen termi "seenager" yhdistää teinin ja seniorin. Iäkkäämmät ottavat nyt rohkeasti estradin haltuun. Oulun teatterin näyttelijän Jaana Kahran mukaan nuoremmat kirjoittavat rooleja naisille. – Yht’äkkiä on ponnahtanut hyviä, syviä rooleja, näyttelijä Anneli Niskanen kertoo.

Oulun teatterissa tulee yhtä aikaa ensi-iltaan kaksi näytelmää, joissa pohditaan, miltä ikääntyminen tuntuu ja mihin ikä vaikuttaa. Vihaisen lesken 74-vuotiasta vihaista leskeä Ullista näyttelee Anneli Niskanen. Veera Tyhtilän näytelmän nimi on pelkkä numero: 60. Se on pieni tragedia, jossa61-vuotiasta stand up -koomikkoa Tuutia esittää Jaana Kahra.

Vihaisen lesken käsikirjoittaja Minna Lindgren toteaa seenagerista, että se on kaikkea sitä, mistä teini-ikäiset haaveilivat, mutta 60 vuotta myöhemmin.

– Kun täytin kuusikymmentä, henkilökohtaisesti se oli kauheaa, mutta roolien saanti melkein parani. Yht’äkkiä on ponnahtanut hyviä, syviä rooleja, Anneli Niskanen kertoo.

– Mutta se on vaan onnenkantamoista, ei siinä sen kummempaa selitystä ole. Rooleja ei niinkään ollut, kun olin neljäkymmentä, Niskanen toteaa.

Lue myös: Vihdoinkin vahvoja rooleja aikuisille naisille – "Yllättävän vähän minulle kerrotaan tarinoita omasta lähipiiristä", Elina Knihtilä toteaa

Jaana Kahra kertoo, että Oulun teatterin kokoisessa teatterissa on rooleja riittänyt.

– Olin neljäkymmentä, kun tulin Ouluun. Ihmiset puhuivat paljon jo silloin, saatko sinä nyt yhtään mitään rooleja. Mutta olen aina saanut, erilaisia rooleja Laura Ruohosen Kuningatar K:sta lähtien. Haastavia ja pikkurooleja. Olen ollut hirveän tyytyväinen. Eri asia jos oltaisiin Helsingin kaupunginteatterissa, Kahra sanoo.

– Me ollaan aika samanikäisiä, Anneli Niskanen toteaa.

– En minäkään ole koskaan kokenut, että olisin jäänyt seinäruusuksi. Olen aina ollut kelkassa mukana. Joitakin pieniä hiljaisia jaksoja tietysti aina on, jonkun johtajan aikana esimerkiksi.

Se jelppaa näyttelijää, kun roolihenkilö on lähellä omaa ikää.

– Auttaa ihan hirveästi, Jaana Kahra kertoo.

– Äitini, näyttelijä Eila Rinne, sanoi joskus hirveän hienosti: Kun on ensin luuranko, teksti, sen jälkeen pitää ruveta rakentamaan lihaa luiden päälle.

– Roolihenkilön ikä ei aina ole se määräävä tekijä, vaan ihmisen tarina, Anneli Niskanen huomauttaa.

Niskanen kokee, että Ulliksen tarina on tärkeä puheenvuoro tässä ajassa.

– Ullis on vuosia hoitanut sairasta miestään, eikä ajatellut itseään. Nyt hän ensimmäisen kerran pysähtyy ajattelemaan, mitä toiveita hänellä on. Sen ikäinenkin ihminen voi vielä unelmoida ja löytää jotain uutta elämässään. Miettiipä tätä yhteiskuntaa, miten vanhuksista ajatellaan. Että he ovat vain haittoja, aiheuttavat kustannuksia, eivät ole tärkeitä.

Teattereissa on nyt mielettömän hienoja rooleja naisnäyttelijöille. Tihentymä näkyy sekä näytelmäkirjallisuudessa että nykykirjallisuudessa, jota näyttämöille paljon dramatisoidaan.

– Nuoremmat kirjoittavat rooleja naisille, Jaana Kahra toteaa.

– Sara Wacklinin Oulu palaa on Hanna Ojalan näkökulma Sara Wackliniin. Veera Tyhtilä vastaavasti. Kirjallisuus muuttuu, onneksi. Se on ollut tulollansa. Sitä on nyt vain enemmän. Nuoret alkavat ajatella ihan toisella lailla.

Vihainen leski saa ensi-iltansa Oulun teatterin suurella näyttämöllä 1.11. kello 19. Keskustelutilaisuus näytelmästä suuren näyttämön lämpiössä 1.11. kello 17–18. Ohjaus Taru Mäkelä.

Veera Tyhtilän kirjoittaman näytelmän 60 ensi-ilta on Oulun teatterin Pikisalissa 31.10. kello 19. Ohjaus Jukka Heinänen.