Kolumni

Sedät eivät enää kohta heilu

Takana ovat ne vuodet, jolloin Raimo Helminen, nyt 47 vuotta, kantoi harteillaan käsittämättömän monta kertaa vastuuta Suomi-paidan puhtaan värin puolesta. ME-lukemat 331 kertovat, että Helminen oli A-maajoukkueen suuntaan äärimmäisen sitoutunut leijona.

Takana ovat ne vuodet, jolloin Raimo Helminen, nyt 47 vuotta, kantoi harteillaan käsittämättömän monta kertaa vastuuta Suomi-paidan puhtaan värin puolesta. ME-lukemat 331 kertovat, että Helminen oli A-maajoukkueen suuntaan äärimmäisen sitoutunut leijona.

Elämme nyt vuotta 2011, mutta kurkistus ensi vuoteen ja omiin kotikisoihimme tuo eteemme mielenkiintoisen asetelman, kun puhutaan sitoutumisesta ja ihmisiästä. Miltä leijonien ykkösketju voisi näyttää.

Oikeaan laitaan sijoitetaan itseoikeutetusti Teemu Selänne, joka 41-vuotiaana on elämänsä vireessä ja takoo Ruotsia vastaan hattutempun. Ketjun kapellimestarina näemme 37-vuotiaan Saku Koivun, joka ottaa vastaan leijonakapteenin velvoittavan viran. Ville Peltonen muistetaan vuoden 1995 maailmanmestaruuden ritarina. Hän saa lähes 38-vuotiaana vasemmassa laidassa vastuun Anaheimin ikonikaksikon rinnalla.

Ykkösviisikon puolustus ei olisi mitään ilman Petteri Nummelinia, joka 38-vuotiaana on säilynyt ikinuorena Etelä-Sveitsin lämmössä. Pakkiparikseen Nummelin saa 37-vuotiaan Kimmo Timosen, joka olisi porukan kuopus.

Tähänkö on tultu? Nelikymppiset sedät jaksavat heilua kansainvälisellä huipputasolla.

Oikeassa elämässä joukkueita voi rakentaa ainakin kahdella eri tavalla. Annetaan kaikki vastuu yli 35-vuotiaille mestareille niin kuin Slovakiassa tai sitten parikymppisille untuvikoille ruotsalaiselle tyyliin. Slovakialla nuorimmat pelaajat ovat 26-vuotiaita, kun taas Ruotsilla luistelee riveissään kahdeksan 1990-luvulla syntynyttä untuvikkoa.

Kumpi suunnitelma pitää? Kaikki kunnia Selänteen, Nummelinin, Miroslav Satanin ja Ladislav Nagyn tasoisille todella loistavan karriäärin tehneille hienoille jääkiekkoilijoille, mutta kaikella on rajansa. Tulevaisuutta tai edes seuraavaa turnausta ei voi, eikä pidä rakentaa setien temmellyskentäksi.

Chris Chelios oli 44-vuotiaana USA:n kapteeni Torinon olympialaisissa 2006. Lopputuloksen tietävät kaikki.

On kiistaton fakta, että Suomesta puuttuvat 20-25- vuotiaat todelliset vastuunkantajat. Lauri Korpikoski (Phoenix Coyotes) on tällä hetkellä ainoa suomalainen tuohon ikähaarukkaan mahtuva suomalainen NHL-pelaaja vakiokokoonpanossa. Tyhjiö on ammottava, mistä Suomi-kiekkoilu voi lähivuosina joutua maksamaan hintaa, joka mitataan menestyksessä.

Jos mitalinalli napsahtaa Bratislavassa nykyisillä voimilla, olkaamme siitä iloisia. Nestori on kohta 35-vuotta täyttävä debytantti Jyrki Välivaara, jonka panos joukkueen eduksi on marginaalinen.

Mikael Granlundin, 19, ja Sami Vatasen, 20, viitoittamalle tiellä tarvitaan lisää nuoria ja ennakkoluulottomia soihdunkantajia. Tervetuloa MM-kisoihin, Joonas Donskoi, Joel Armia, Miikka Salomäki ja Teemu Hartikainen, Joni Ortio ja Toni Rajala.

Suomi-kiekkoilun uusi sukupolvi näyttäköön suuntaa.