Tämä Boeingin ja Microsoftin kotikaupunki on myös suuri satamakaupunki, jossa on vahva ammattiyhdistysperinne, sekä yliopistokaupunki, jonne radikaali vasemmisto on juurtunut.
Demokraattinen puolue ja sen liittolaiset hallitsevat paikallispolitiikkaa.
Neljää kuukautta ennen presidentinvaaleja aktivistit ovat liikekannalla, sillä vaikkei Seattlen vaalituloksesta ole epäilystäkään, tilanne on hyvin tasainen koko osavaltion tasolla: Washingtonin osavaltion konservatiivinen ja uskonnollinen keski- ja itäosa äänestävät republikaaneja.
"Pasifistisella ja edistyksellisellä liikkeellä" on ollut kuitenkin vaikeuksia yhdistää rivejään. Vuonna 2003 sodan vastainen liike järjestäytyi itsenäisesti, demokraattisen puolueen ulkopuolella. Sen jälkeen pasifistit, jotka saivat tukea osalta demokraattien puoluekoneistoa, tukivat innokkaasti Howard Deanin ehdokkuutta esivaalikierroksella.
Deanin kannattajat
moittivat Kerryä
Seattle on yksi niistä harvoista kaupungeista, joissa Howard Dean sai enemmän ääniä kuin John Kerry.
Sen sijaan muualla Washingtonin osavaltiossa, niin kuin kaikkialla muuallakin, äänestäjät valitsivat Kerryn.
Nyt Deanin kannattajat, suosikkinsa tappiosta usein katkerimmat, eivät pysty tukemaan John Kerryä. Vaikka he kampanjoivatkin Bushia vastaan, he moittivat Kerryä siitä, että tämä äänesti sodan puolesta, ja väisteleväksi keskustalaiseksi, poliitikoksi, jolla ei ole karismaa, ja mieheksi, joka elää röyhkeästi ylellisyyden keskellä.
Deanin kampanjan entinen paikallispäällikkö Nancie Kosnoff ei peittele kaunaansa.
"Kun Kerry tuli Seattleen, hän lähetti meille kutsukortin, että tilaisuuteen piti tulla rennossa bisnesasussa. Tuolla tavalla puhuvat republikaanit, eivät satamatyöläiset tiedä, mitä se tarkoittaa."
"Kerry uskoo, että vasemmiston on pakko äänestää häntä, mutta se on vaarallista laskelmointia. Hänen on otettava askel meitä kohti. Ainoa demokraattien todellinen äänireservi on sitoutumaton vasemmisto, ne miljoonat nuoret kaupunkilaiset, joiden ajatukset ja elämäntapa ovat hyvin edistyksellisiä, mutta jotka eivät viitsi käydä äänestämässä. Juuri heidät ehdokkaan pitäisi saada puolelleen, puhumalla samalla kertaa sekä radikaalisti, kiinnostavasti että hauskasti."
Clintonin kaudella
liberaalit nukkuivat
Nancie on vakuuttunut siitä, että uhka pakollisen varusmiespalveluksen palauttamisesta suututtaa perheenäidit.
Hän osaa myös itsekritiikin: "Clintonin kaudella liberaalit nukkuivat. Me olimme tyytyväisiä itseemme, keskityimme rahan ansaitsemiseen ja helppoon elämään. Koko tämä sotku on myös meidän syytämme."
Kesäkuun lopulla seattlelaisella uimarannalla järjestetyissä grillijuhlissa pasifistiaktivistit kantoivat yhä Howard Deanin kuvilla koristettuja t-paitoja ja banderolleja.
Vakaumuksellinen demokraatti ja Deanin kampanja-aktivisti Bev Marcus yrittää parhaansa mukaan olla järkevä.
"Minun on harjoiteltava eläköön Kerry -huutoja, sillä toistaiseksi ne juuttuvat kurkkuuni. Mutta marraskuussa me joka tapauksessa äänestämme kaikki Kerryä."
Ne, joilla oli grillijuhlassa Kerry presidentiksi -rintanapit, puhuvat ehdokkaansa ehkäisy-, sairausvakuutus- tai ympäristökannanotoista.
Mitä Irakiin tulee, he katsovat, että Yhdysvallat joutuu jäämään maahan pitkäksi aikaa maan jälleenrakentamiseksi ja tilanteen vakauttamiseksi, mutta heillä ei ole mitään reseptiä siihen, miten tämä onnistuisi.
Kaikkein radikaaleimmat haaveilevat amerikkalaisjoukkojen välittömästä vetäytymisestä, mutta hekään eivät keksi, mitkä olisivat sen seuraukset.
Demokraatteja työnnetään vasemmalle
Jotkut Deanin kannattajista ovat siirtyneet demokraattisen puolueen vaalipäämajaan.
Viihtyisissä tiloissa Democracy for America -liikkeen jäsen Ray Manchew työskentelee tällä hetkellä paikallisen senaattorin vaalikampanjan ja myös Kerryn kampanjan puolesta.
Hän korostaa omaa näkemystään: "Clinton veti puoluetta kohti keskustaa. Nyt meidän tehtävämme on siirtää sitä jälleen vasemmalle. Aiomme käyttää samanlaista strategiaa kuin konservatiivinen, uskonnollinen oikeisto, joka valtasi vaivihkaa republikaanisen puolueen ja kontrolloi sitä nyt sisältäpäin."
Kauempana katukäytävällä asunnottomien lehteä kauppaava iäkäs musta mies kertoo onnistuneensa saamaan nimensä vaaliluetteloon antamalla osoitteekseen asunnottomien yömajan.
"En pidä Kerrystä, mutta aion äänestää häntä. Tärkeintä on päästä eroon George W. Bushista hinnalla millä hyvänsä. Bush on meidän vihollisemme, hän antaa meidän kuolla ilman hoitoa."