Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko sanoi Ilkan ja Pohjalaisen haastattelussa sunnuntaina haluavansa eroon vastikkeettomasta sosiaaliturvasta. Risikon mukaan järjestelmää pitäisi muuttaa siten, että työikäisen ja työkykyisen sosiaaliturvan saajan olisi pakko osallistua yhteiskunnan toimintaan. Ministeri ei halunnut leikata sosiaaliturvan tasoa, koska Suomi on ”kallis maa elää”.
Risikon lausunnosta syntyi pieni kohu lomiaan lopettelevassa kesäisessä Suomessa. Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo sanoi Iltalehdelle, ettei Risikon ehdotuksessa ole mitään uutta, työpakotekin on jo olemassa. Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas.) tyrmäsi ehdotuksen suoraan, samoin vihreiden ideologi Osmo Soininvaara.
Keskustelun lopputulos ei ole yllätys, etenkin kun aiheina ovat sosiaaliturva, työttömyys ja työllistyminen. Yksi avaa keskustelun ja kolme muuta tukahduttavat sen. Itse asia ei etene lainkaan.
Risikon avauksesta syntynyt keskustelu osoittaa masentavalla tavalla, miten Suomi on nostanut kädet pystyyn työttömyyden poistamisessa. Poliittiset johtajamme eivät kykene saamaan aihepiiristä aikaan kuin kovan juupas-eipäs-väittelyn. Työtön ei työllisty, valtion velkaantuminen ei supistu, eivätkä jonot kuntien sosiaaliluukuilla lyhene.
Oppineet puolestaan käyttävät viisautensa todistaakseen tutkimuksin ja huikaisevalla älykkyydellä, miksi mikäkin ei voi toimia, vaikka juuri heidän pitäisi kyetä tuomaan pöytään rakentavia ehdotuksia – ja saada järjestelmä tuottamaan työttömän kannalta toivottuja tuloksia.
Risikon avaukseen liittyy useita ongelmia, mutta eivät ne silti tee keskustelua työstä, työttömyydestä ja sosiaaliturvasta tyhjäksi.