Kouluissa ja oppilaitoksissa tapahtuvat joukkomurhat ovat alkaneet toistaa itseään. Tekijöiden taustatiedot kertovat kutakuinkin samanlaisista ongelmista, olipa kysymyksessä Suomi, Saksa, Yhdysvallat tai mikä muu paikka tahansa.
Vaikka ilmiö alkaa olla yleismaailmallinen ja veritöiden tekijöiden profiili samankaltainen, jokainen koulusurma herättää tuskaa ja selkeitä vastauksia vaille jääviä kysymyksiä. Mitä lähempänä kunkin elinpiiriä tällaisia väkivallantekoja tapahtuu, sitä suurempi on tuska yksilö- ja yhteisötasolla. Vasta kun koulusurmat osuivat Tuusulaan ja Kauhajoelle, niihin asti kaukaisilta tuntuneet tapahtumat tulivat iholle Suomessakin.
Vaikka koulusurmia näyttää tehtävän tasaiseen tahtiin, niiden ei pidä antaa turruttaa eikä niiden edessä pidä nostaa käsiä pystyyn. Kaikkia kouluverilöylyjä ei varmasti voida ehkäistä ennalta koskaan, mutta tätä ei pidä hyväksyä tekosyyksi olla tekemättä kaikki voitava niiden estämiseksi. Tuusula ja Kauhajoki osoittivat suomalaisille, kuinka on syytä hylätä ajattelutapa, että tällaista voi tapahtua vain Yhdysvalloissa.
17-vuotias poika ampui tällä viikolla Saksan Winnendenin pikkukaupungissa entisessä koulussaan kuoliaaksi 15 henkilöä ja lopuksi itsensä. Tapauksen yksityiskohdat käyvät kipeästi yksiin Suomen koulusurmien kanssa. Nuoria tekijöitä oli niistä jokaisessa kiusattu jossakin elämänvaiheessaan, ja heillä oli jonkinlaisia mielenterveydellisiä ongelmia.
Tuossa ikävaiheessa koetaan yleensä ensirakkaus, jonka loppuminen voi paisua nuoren mielessä milteipä maailmanlopuksi. Kun mukaan tulevat vielä turruttava väkivaltaviihde, verkkomaailman pimeät puolet, turvautuminen aseisiin ja ongelmien jääminen huomaamatta vanhemmilta ja lähiyhteisöltä, tuloksena voi olla pahimmillaan väkivallan hillitön purskahdus. Selittävät taustatekijät eivät tietysti pyyhi pois sitä, että väkivallanteot ovat vakavia rikoksia.
Virallinen Suomi heräsi kunnolla vasta Kauhajoen jälkeen. Sisäministeriö julkisti tällä viikolla ehdotuksensa aselain tiukennuksiksi. Käsiaseen luvan saannin alaikäraja nousisi 20 vuoteen. Valvontaa ja rajoituksia halutaan tiukentaa kautta linjan. Esitykset ovat perusteltuja ja kirjaavat lakiin poliisijohdon jo kiristämän linjan. Ne ovat silti vain osa ratkaisua. Jos taustasyihin ei päästä kiinni, ampumisia ei saada edes vähenemään. Tämä vaatii pitkäjänteistä työtä sekä materiaalisia ja henkisiä voimavaroja.