Siitä asti, kun jääkiekon MM-kisoissa on pelattu pudotuspelejä, jokainen on voinut hurrata ja heittää lakkinsa ilmaan. Sitä ennen vuosina 1920-1991 ratkaisut haettiin pelkän runkosarjan perusteella. 1980-luvulla joku älypää keksi ylemmät ja alemmat loppusarjat, jotka toivat neljän parhaimman joukkueen kultapossukerhoon pientä vipinää, mutta pudotuspelien haastajaksi ei tästäkään systeemistä ollut.
Pudotuspelit ovat toivottu ja katkeransuloinen mauste ratkaisupeleihin.
Kaikissa jääkiekon huippumaissa NHL:ää myöten käytössä on järjestelmä, jossa jatkopaikkaan tarvitaan neljä voittoa. Silloin tällöin sarjat päätyvät kutkuttavasti seitsemänteen taivaaseen, joka on jääkiekkojännärille täydellinen herkkupala.
MM-kisoissa ei ihan näin monta peliä tarvita. MM-jäällä jatkoon pääsee yhdellä voitolla. Siis yhdellä vaivaisella voitolla!
Kyse on myös siitä, että jatkoon ei välttämättä pääse parempi vaan onnekkaampi joukkue. Kummalle kiekot pomppivat, ja mistä löytyy hakuammunnalla se kiekon mentävä rako.
Kun pudotuspelijärjestelmä otettiin käyttöön Prahan MM-jäällä 1992, Suomi on siitä alkaen ollut joka ikinen kerta mukana kahdeksan parhaan joukossa. Samaan ovat pystyneet vain Ruotsi, Kanada ja Tshekki, mutta ei esimerkiksi Venäjä, joka omissa kotikisoissaan Pietarissa 2000 jäi 11:nneksi ja Prahassa 2004 kymmenenneksi.
Suomen tasaisen varma kehityskaari hyvän ja huonon vaihteluineen kertoo, että leijonat ovat kuuluneet ja kuuluvat edelleen maailman ehdottomaan kiekkoeliittiin. Joskus onni potkii, ja joukkue saa mitalin. Joskus taas palataan arkeen normisijoituksella 5-8.
Silloinkaan kysymys ei ole mistään katastrofista vaan urheilun normaalista aaltoliikkeestä, joka voi heti seuraavana vuonna nostaa joukkueen ylös.
Näin myös Kölnissä 2010. Suomi-Tshekki on otteluna täysin fifty-fifty - ja voi hyvin päättyä tasan ja saada ratkaisunsa vasta rankkareissa.
Samaa voi sanoa otteluparista Kanada-Venäjä. Sinänsä hauska yksityiskohta, että molemmat otteluparit kohtasivat toisensa myös Vancouverin olympiakaukalossa helmikuussa, joten hävinneiden joukkueiden kostonhalu on varmasti hirveä. Tässä yhdessä tarkoitetaan Venäjää ja Tshekkiä.
Se on joka joka tapauksessa varmaa, että kaksi hyvää joukkuetta lentää ulos ja kaksi hyvää joukkuetta jatkaa pelejään lauantain semifinaaleissa.
Sveitsin ja Saksan kohtaaminen tarkoittaa sitä, että yksi jääkiekon lilliputti pääsee neljän joukkoon, mitä voi tervehtiä asiaan kuuluvalla ilolla.
Ottelupari Ruotsi-Tanska on merkki siitä, että - no joo - länsinaapuri Ruotsilla on jälleen kerran tuuria. Siitä huolimatta Kölnin toivomuslähteisiin on jo lentänyt kolikko jos toinenkin Tanskan puolesta.
Jospa kerrankin totuus kaukalossa olisi yhtä ihmeellistä kuin saduissa.