Totta se on. Vasemmistoliiton kansanedustaja Anne Huotarille on tapahtunut jotain. Tampereen Hämeenkadulla kulkevan naisen olemus on uudistunut. Hiukset ovat toisin, kävelytyyli erityisen letkeää ja hymy on kasvoilla tauotta.
Rakastunut? Ei. Tai kyllä, mutta vapauteen, siihen, ettei tarvitse olla alituisessa valmiustilassa kommentoimassa päivän politiikkaa.
"Tämä on ollut erityinen kesä. Nautin olostani", sanoo Huotari, joka päätti antautua politiikan likaisen pelin osaston edessä Vasemmistoliiton ylimääräisessä puoluekokouksessa toukokuun puolessa välissä. Kaksi kuukautta ennen tuota kokousta puolueen puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes irtisanoutui kaikesta, mikä liittyi Vasemmistoliittoon.
Kenttä jäi ilman pelinjohtajaa, mutta muitakin näkyviä hahmoja katosi kulisseihin. Kansanedustaja Outi Ojala on tehnyt pitkän päiväntyön ja luovutti tilaa nuoremmille. Anne Huotari perui lupauksensa lähteä ehdokkaaksi maaliskuun eduskuntavaaleihin.
Päätös oli hyvin raskas. "Isä kääntyisi haudassaan, jos tietäisi." Kansandemokraattisessa kodissa Kainuussa kasvaneelle Anne Huotarille on opetettu, että periksi ei saa antaa.
Mutta nyt meni yli, ei ollut enää mistä ammentaa. Ihan viime hetkeen saakka Huotari ajatteli pysyä mukana, kun kerran on tullut luvanneeksi. Mutta kun puoluevaltuuston puheenjohtaja Katja Syvärinen jäi puheenjohtajavaalissa ihan pohjalukemiin, oli Huotarin päätös valmis.
Hän suree sitä, että naiset lipesivät Syvärisen takaa. Ja miksi, se siinä pahinta on. "Naisten mielestä este Katjan valinnalle oli se, että hän oli raskaana!"
Nyt Vasemmistoliiton pitää kitkutella ilman Siimestä, Huotaria ja Ojalaa. Aikamoinen lovi, eikä vain änkyrämiesten vaan myös konservatiivinaisten takia.
Kriisinhallinta petti
Niin, miksi hän on nyt Tampereella, eikä kotona Kajaanissa? Alkuviikko meni kaupungissa kansanedustajan velvollisuuksissa VR:n hallintoneuvostossa. Sitten tuli kesän huippuhetki: Tampereen Teatterikesä.
Mutta kyllä nyt täytyy jatkaa vielä politiikasta. Anne Huotari on vakuuttunut, että Vasemmistoliitto olisi päässyt kriisinhallintajoukkokriisistään, jos eduskuntaryhmä vain olisi istunut yhdessä alas miettimään tilannetta. Näin ei tehty.
Ex-puheenjohtaja Suvi-Anne Siimekseen edelleen yhteyttä pitävä Huotari on kirjoittanut blogissaan, että Siimeksen ei olisi pitänyt provosoitua kun provosoitiin. Tekikö puheenjohtaja sitten möhläyksiä?
Ei niinkään, mutta eduskuntaryhmän haukkuminen laiskaksi oli monelle viimeinen pisara. Lause tuli pahaan aikaan ja paikkaan, kun muutoinkin oltiin jo vereslihalla. Tyylipisteitä ei näissä skaboissa jaeltu.
Anne Huotari uskoo ja toivoo, että Vasemmistoliitto elpyy. Uudelta puheenjohtajalta Martti Korhoselta hän toivoo aloitteellisuutta ja uudistusmieltä, koska pelkällä muiden arvostelulla ei ole koskaan pötkitty pitkälle.
Ensi kevään vaalit ja niitä seuraava puoluekokous ovat ratkaisun avaimia. "Kaikki paikat ovat puoluekokouksessa auki", Huotari sanoo.
Politiikan suunta ei muutu, hän vakuuttaa äänestäjiä. Samalla Huotari teilaa ajatuksen, että Vasemmistoliitto kuihtuisi Perussuomalaisten mittoihin. Mutta, jotta näin ei kävisi, edellyttää se uusia ajatuksia.
Mitähän ne voisivat olla? Anne Huotari neuvoo, että kymmenen euron lisäpottien lupaamisen sijaan työllisyyspuolelle tarvitaan uutta ja paljon. Raha ei aina ratkaise.
Puheenjohtaja Korhosta Huotari ei arvostele, mutta kuittaa tämän hyvin lyhyesti. "Puheenjohtajan on näyttävä muuallakin kuin Pohjois-Suomessa."
Kilvassa mukana olleesta Paavo Arhinmäestä Huotari puhuu pidempään ja lempeän ymmärtäväisesti. Arhinmäki on hänen mielestään tulevaisuuden lupaus, kunhan tämä vain pysyisi paavoslaisena, eikä liimautuisi mihinkään blokkiin.
Päämäärä yhteinen
Anne Huotari ei ymmärrä, miksi Siimeksen Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtajaksi menemistä arvostellaan niin kovasti. "Parempi sinne kuin SDP:hen", hän naurahtaa.
Huotari kertoo, kuinka Siimes on aina tehnyt päätöksenä itsenäisesti. Viimeinen siirto oli taas oiva esimerkki siitä. "Eikö se ole hyvä, että hän vie meidän ajatusmaailmaamme Lääketeollisuus ry:hyn. Se, että porvareita huolettaa, ymmärrän kyllä", Huotari nauraa.
Siimeksellä oli ennen Vasemmistoliittoon tuloaan portit auki vaikka mihin. "Siimekselle olisi auennut väylä politiikan huipulle, mutta hän valitsi meidät", ystävä kehuu.
Kymmenlapsisen perheen tyttö ei näe Siimeksen taustassa mitään kummallista. "Suvi-Anne on hyvin aatteellinen ihminen, vaikka hänen henkilöhistoriansa on toisenlainen kuin meidän useimpien muiden. Mutta se ei ole yhtään muita huonompi", Huotari täräyttää.
Mutta mitä sanoisi Siimeksen tukija Huotari, jos Vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja olisi sittenkin valinnut SDP:n kuten oli tykönään ennen harkinnut? "Se olisi kyllä ollut suuri pettymys."
Kehitysaputöihin kipinä
Anne Huotari, joka ei ole kesällä katsonut uutisia, eikä lukenut juuri lehtiäkään, on ilmiselvän innostunut keskustelusta. Miten se nyt olikaan se irtiotto politiikasta?
Huotari sanoo, että hän on jo ennen politiikkaan menemistä kommentoinut televisioruudulle näkemäänsä ja kuulemaansa. Ei aktiivinen kansalainen mihinkään katoa.
Eikä ihan poissuljettu ole se, etteikö Huotari vielä joskus palaisi pääkallopaikalle. Mutta sen aika ei ole nyt.
Hänellä on takanaan kaksi suurta kriisiä, ensin omassa elämässä ja sitten puolueen elämässä. "Jos en olisi saanut omia asioitani kuntoon, en olisi enää kestänyt puolueen ongelmia", hän sanoo.
Kaunokirjallisuuden parissa vapaahetkensä aina viettänyt Huotari aikoo syventyä nyt teksteihin todenteolla. Hän on aina kirjoittanut pöytälaatikkoon, mutta nyt suunnitelmissa on myös kainuulaisten elämäntarinoiden kirjaaminen.
Haastattelupaikallekin kirjatoukka tulee kainalossaan Tampereen Akateemisesta käteen tarttunut Irene Nemirovskin Sunnuntai.
Ja opiskella, totta kai. Valtio-opin opinnot jo aiemmin aloittanut Huotari miettii myös sosiaalipolitiikan opintojen aloittamista. Entisestä työpaikastaan Rakennusliiton Kainuun aluetoimiston työttömyyskassan hoitajan hommista hän on irtisanoutunut jo vuosia sitten, koska halusi tuuraajalleen pätkätöiden sijaan vakituisen työpaikan. Rahkeet riittäisivät nyt enempäänkin.
Kun kuopus aloittelee jo lukiota, katselee äiti kaukomaille. Hän aikoo lähivuosina kehitysaputöihin. Muttia ja josseja on vielä paljon, mutta suunta on selvä.
Äijäenergia voimissaan
Jostain syystä puhe lipsahtaa taas politiikan puolelle!
Anne Huotaria on ärsyttänyt suunnattomasti eduskunnassa esiintyvä äijäenergia. Hän on paasannut asiasta niin paljon, että pitää vielä tarkentaa, keitä nämä kokolihansyöjäheterot sitten ovat.
Eihän Huotari tietysti kerro nimiä. Hän vaan toistaa, että kun eduskunnassa on ollut poikkeuksellisen paljon eettisiä kysymyksiä, kuten hedelmöityshoitolaki ja seksin oston kriminalisointi, äijäenergia on voimissaan.
"Ilmapiiri on selvästi muuttunut näinä 12 vuotena, jotka olen eduskunnassa ollut. Harva halusi ennen leimautua kuten nyt."
Kaikki miehet eivät tietysti sorru moiseen, mutta vastarintaliikettäkään näille äijille ei ole ilmaantunut.
"Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta ne pitäisi ilmaista hiukan toisentasoisilla puheilla", Huotari neuvoo.
Äijäenergiaa esiintyy myös rasistisissa lausunnoissa.
"Kukaan ei olisi puhunut suvaitsevaisuudesta kymmenen vuotta sitten sellaista tekstiä kuin mitä nyt kuulee." Tämä voi olla yhteiskunnallinen ilmiö tai heijastusta siitä, että pelätään naisten ylivaltaa.
Politiikassa on Huotarin mielestä vielä paljon hyvää ja rakentavaa, vaikka desibelidemokratia vahvistuukin. Surullista hänen mielestään on se, että ihmiset ovat valmiita vaikka millaisiin julkisiin tekoihin pysyäkseen Arkadianmäellä.
Mutta nyt on aika päästää Huotari oikean teatterin maailmaan. Lähtiessään hän vielä palaa huhuihin, joiden mukaan hänellä olisi uusi mies. Jotta me kaikki uskoisimme, ettei näin ole, hän vinkkaa: "Jos olisin rakastunut, olisin laihtunut kymmenen kiloa."