Viime viikolla vietettiin taas mustaa perjantaita. Black friday on Yhdysvalloista lähtöisin oleva kauppojen joulusesongin avauspäivä, josta on muodostunut kaupoille vuoden suurin yksittäinen ostospäivä.
Musta perjantai näyttäytyy monille myös kaupallisuuden tiivistymänä. Kansainvälinen Älä osta mitään -päivä ei osu sattumalta samalle päivälle. Vuorokauden ostolakko nähdään protestina tarpeettomalle kulutukselle.
Samaan aikaan toisaalla: Biologian ja maantieteen opettajien liitto on mukana järjestämässä vastamainoskilpailua, jossa nostetaan esiin ruoantuotannon maailmanlaajuiset vaikutukset.
Global Meal on vastamainoskilpailu, jossa ”osallistutaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja kommentoidaan kulutusyhteiskunnan ongelmia parodian keinoin, mainosten omaa kieltä käyttämällä”.
Kilpailussa on avoin sarja, sekä yläkoululaisille ja toisen asteen opiskelijoille suunnattu koululaissarja.
Opettajat eivät ole temmanneet aihetta tuulesta. Uudessa lukion opetussuunnitelmassa yhtenä aihekokonaisuutena on nimittäin kestävä elämäntapa ja globaali vastuu.
Aihekokonaisuuden tavoitteena on kannustaa opiskelijoita kestävään elämäntapaan ja toimintaan kestävän kehityksen puolesta ja yhtenä tavoitteena on, että opiskelija osaa analysoida kestävän elämäntavan, tuotanto- ja kulutustapojen sekä poliittisten päätösten välisiä yhteyksiä.
Global Meal -kampanja listaa täkyinä ruokaan tai sen tuotantoon liittyviä epäkohtia, joiden ympärille vastamainosta voi suunnitella: ilmastonmuutos, lapsityövoima, veden puute, eläinten oikeudet, maaperän pilaantuminen, biodiversiteetin köyhtyminen ja niin edelleen.
Ongelmia siis riittää, ja sen vuoksi kulutuskritiikistä halutaan tehdä yhteiskunnallinen kysymys, jonka toivotaan iskostuvan aikuistuvien sukupolvien maailmaan ja haastamaan jatkuvan kasvun ideologiaa.
Global Meal -kampanjan toisena järjestäjänä on Häiriköt-päämaja. Se on kulttuurihäirintään keskittynyt verkkomedia, ja kulttuurihäirintä puolestaan määritellään taiteen ja aktivismin rajapinnassa tapahtuvaksi toiminnaksi, joka haastaa yhteiskunnan valtarakenteet.
Vastamainokset ovat nimenomaan Häiriköiden leipälaji. Ilmaisumuotona ne ovat mainio valinta koululaisten mainoskilpailuun.
Yhteiskunnan valtarakenteiden haastaminen parodioimalla mainoksia voi vaikuttaa vaatimattomalta puuhastelulta, mutta totuus on toinen.
Hyvin tehty vastamainos on ikävä piikki ison yhtiön kyljessä, ja nykyisenä someaikana pureva kritiikki leviää nopeasti. Jos faktat ovat kohdillaan, yhtiö on aika voimaton, sillä parodia ei ole laitonta.
Kampanjassa on mukana myös Eettisen kaupan puolesta ry., joka on tuottanut oppaan vastamainosten medialukutaitoon. Lyhyt mutta ytimekäs opas esittää hyviä kysymyksiä. Mitä mainoksessa näkyy ja mitä siinä ei näy? Mitä tehokeinoja mainoksessa käytetään?
Opas muistuttaa, että vastamainoksen ei kuulu olla itsetarkoituksellista pilkkaa. Vastamainos vertautuu poliittiseen satiiriin, ja sen tulisi osallistua kansalaiskeskusteluun selkeällä viestillä.
Mainosten viestin kääntäminen nurinniskoin voi herättää koululaisissa hämmennystä – ja se on tarkoituskin. Mainonta on liian tärkeä asia jätettäväksi pelkästään mainostajien yksinoikeudeksi.
Nuorten kuluttajien aktivointi ei jää ruokaan: keväällä alkaa Vaatteita ja vastamainontaa -hanke.