Hanhikiven niemeen Pyhäjoelle suunnitellun Fennovoiman ydinvoimalan alkutaipaleesta ei ole puuttunut vauhtia eikä vaarallisia tilanteita.
Tämän viikon ratkaisevien tapahtumien jälkeen voi sanoa jo paljon varmemmalla mielellä, että ydinmiilu rakennetaan. Liikkuvia osia on vieläkin, mutta pitkään jatkunut jäytävä epävarmuus on poistunut.
Omistajapuolella ratkaiseva siirto oli Fortumin ilmoitus mahdollisuudesta osallistua hankkeeseen jopa 15 prosentin siivulla.
Politiikassa piste i:n päälle oli eduskunnan selvin numeroin näyttämä vihreä valo.
Epävarmuus on näkynyt Kalevassakin. Jotkut saattavat muistaa, että alkuvaiheessa Kalevan sivuilla käytettiin logoa Ydinvoimala Pyhäjoelle. Kun sumea vaihe alkoi, logoa ei enää käytetty.
Lauantain lehdessä logo oli palannut paikalleen.
Kun isot ratkaisut alkavat olla paketissa, lyhyt uutiskertaus on paikallaan.
Ensin jännitettiin, valitseeko Fennovoima voimalan paikaksi Pyhäjoen vai Simon.
Ensimmäinen iso takaisku tuli, kun saksalainen energiajätti E.ON vetäytyi rahoittajien joukosta. Omistajakuntaan repesi kolmanneksen aukko.
Aukkoa tuli tukkimaan venäläinen Rosatom. Ilo siitä loppui lyhyeen, kun Venäjä lähetti vihreitä miehiään valloittamaan Krimin ja kun sota alkoi Itä-Ukrainassa.
Ukrainan kriisi osui hankkeen kannalta pahimpaan mahdolliseen ajankohtaan, Fennovoiman ja voimaosakeyhtiö SF:n pomot vaihtuivat tiuhaan, reaktorin koko pieneni ja tyyppi vaihtui, pieniä osakkaita hyppäsi kelkasta, Rosatom hermostutti suomalaiset kertomalla halustaan ostaa Fennovoimasta lähes enemmistö, hallitus tappeli Fennovoiman täydennysluvasta ja kansanedustajat alkoivat epäröidä.
Pohjanoteeraus nähtiin, kun silloinen ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) syytti The Financial Timesissä muuta hallitusta suomettumisesta sallimalla sen, että Suomen energiariippuvuus Venäjästä kasvaa.
No, ei kestänyt kauan kun Niinistö oli entinen ministeri.
Alkusyksystä näyttikin vahvasti siltä, että Fennovoiman hanke olisi voinut aivan hyvin kaatua. Uusimmat käänteet todistavat, että pari, kolme kuukautta on lyhyt aika pitkäjänteisessä energiapolitiikassakin.
Suomi on huolestuttavan paljon tuonti- ja etenkin Venäjältä tulevan energian varassa. Kun kotimainen omistusosuus Fennovoimasta on nyt kasvamassa jopa kahteen kolmasosaan, itäriippuvuuden ei voi väittää kasvavan Hankikiven takia.
Lisäksi kaasuriippuvuutta Venäjästä vähentää Viron ja Suomen välille rakennettava kaasuputki.
Kukaan ei voi kiistää, että Venäjällä on, Tšernobylistä huolimatta, ydintekniikan huippuosaamista. Kun siihen liitetään Fortumin vankka ydinkokemus, maailman tiukimman ydinvoimaviranomaisen maineessa oleva STUK ja koko ajan tiukkenevat turvallisuusnormit, turvallisuudelta on vaikea vaatia paljon enempää.
Hanhikivi 1:stä päätettiin eduskunnassa oikein kahteen kertaan. Molemmilla kerroilla hankkeelle löytyi selvä enemmistö, yli puoluerajojen ja yli hallitus-oppositio -asetelman. Demokratia on toiminut eikä kellään pitäisi olla nokan koputtamista.
Hanhikiven vastustajilla on ollut demokratiaan kuuluva mahdollisuus panna hankkeelle hanttiin. Nyt heidän olisi kuitenkin aika alkaa suunnata energiansa jonnekin muualle.
Kansanedustajien enemmistö on nyt puhunut ja pulinat pois. Päätökset on tehty lainsäädännön mukaisesti, ja asetettu 60 prosentin tavoite kotimaisesta omistuksesta täyttyy Fortumin myötä kirkkaasti. Demokratiassa vähemmistöön jääneen on päätöksenteon jälkeen aika tyytyä enemmistön päätökseen, olipa sitten kysymys puolueesta tai yhdenasianliikkeestä.
Tuleva ydinvoimala on piristysruiske koko Pohjois-Suomelle, siinä mukana lommoja saaneelle Oulun seudulle. Tätä voi olla vaikea uskoa ennen kuin sen näkee. Joka ei usko voi käydä kysymässä Olkiluodon seudulta tai Loviisasta.