M-realin positiivinen tulosvaroitus on juuri sellainen uutinen, jota lamamasennuksesta kärsivä kansa tarvitsee. Jo tuhoon tuomittu suomalainen metsäteollisuus, jopa sen velkaisin lenkki, osoittaa virkoamisen merkkejä.
Metsäteollisuusyritys M-real aloitti talousviikon komeasti. Pahasti velkaantunut ja tappioita tasaisen varmasti vuosineljänneksittäin takonut M-real antoi positiivisen tulosvaroituksen maanantaina aamulla. Yhtiön antaman tiedotteen mukaan sen tulos olisi loppuvuonna kivunnut voitolle. Viimeisen neljänneksen luvut lupaavat kuutisen miljoonaa voittoa.
Eihän se paljon ole, mutta verrattuna vuoden 2008 viimeiseen neljännekseen, jolloin tappiota kertyi 51 miljoonaa, tulosparannus on huomattava. Voitollinen tulos on seurausta rajusta kustannusjahdista. Liikevaihto oli noin sata miljoonaa pienempi kuin vuotta aiemmin. Siinä suhteessa ei kannata kauheasti riemuita. Siitä sen sijaan voi olla iloinen, että hirmuisissa tappioissa tarponut metsäteollisuus on saamassa kovaa maata jalkojensa alle.
M-realin kurssi on nousi välittömästi tulosvaroituksen jälkeen 13 prosenttia. Vuodessa osakkeen kurssi on noussut 90 sentistä 2,3 euroon. Kun rahanahne pörssi uskoo, niin silloin on uskottava muidenkin.
Talouden käänteestä ei ole enää epäselvyyttä. Nousu on alkanut, mitä omalta osaltaan todistaa myös Oulun sataman liikennevirtojen kasvu (Kaleva 16.1.). Etenkin teollisuudessa luottamusindikaattorit sojottavat pystysuoraan ylöspäin. Myös kuluttajien luottamus tulevaan on vahvistunut. Tulevaisuudenusko on kaiken perusta. Ilman sitä ei talouden nousu käynnisty.
Aktia-pankin viime viikolla julkistaman ennusteen mukaan edes työttömyyden kaikkein pahimmat uhkakuvat eivät toteudu. Työttömyys toki jatkaa kasvuaan vielä alkuvuonna, mutta helpottaa kesän jälkeen. Talouden heikko tila jatkuu vuosia.
Sisäpoliittisesti Suomi voisi olla paremmassakin asennossa. Politiikassa huomio alkaa keskittyä liiaksi keskustan puheenjohtajakamppailuun sekä vaalitaisteluun valmistautumiseen. Ensin mainittuun tullee lisämausteita jo tänään iltapäivällä, kun ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen pitää oman tiedotustilaisuutensa.
Suuri vaara piilee siinä, ettei talouden kaikkia karikoita ole vielä ohitettu. Talouspolitiikan puolella olisi kosolti tekemistä. Etenkin kuntiin lama iskee kovimmin tänä vuonna. Hallituksella ja eduskunnalla on edelleen paljon valtaa ja välineitä kansantalouden ohjaamiseen huolimatta siitä, että rahapolitiikka on Euroopan keskuspankin vastuulla.
Vaikka julkisen velan määrä ei vielä ole kansainvälisesti verrattuna korkea, pitäisi jo hyvää vauhtia koota kansallista konsensusta leikkauslistojen taakse. Kulujen leikkaaminen jos mikä vaatii syvällistä arvokeskustelua, eikä sellaista käydä missään. Ei Suomen pidä elvyttämistä vielä lopettaa, mutta valmistavia toimenpiteitä olisi jo mietittävä. Lisäksi kilpailukykyä pitäisi kaikin keinoin vahvistaa. Viime vuosien palkankorotukset eivät tee tehtävästä helppoa.
Toivoa todella sopii, etteivät henkilövalintojen aiheuttamat sisäpoliittiset melskeet halvaannuta hallitusta. On edelleen mahdollista, että kolme hallituksen ministereistä kisaa keskustan puheenjohtajan tehtävästä ensi kesänä. Silloin voi olla varma, että yhteisten asioiden hoito jää taka-alalle.
Pääosaan nousee tympeä valtapeli ja keskinäinen nokittelu, suhdanteista viis.