Rolls-Roycen piirimyyjällä Moskovassa oli lauantaina hiljainen päivä. Myyjä kuljeskeli autojensa lomassa ja katseli ikkunasta ulos kadulle, puristaen kännykkää toiveikkaana kädessä. Mutta asiakkaita ei ilmaantunut, vaikka oli lauantai-iltapäivä ja siis paras shoppailuaika käydä katsomassa uutta Rollsia itselleen.
Toisella puolen Punaista toria tilanne oli sama. Siellä myytiin samassa korttelissa Lamborghineja, Ferrareita, Maserateja ja Bentleytä. Ihan kelpo autoja kaikki, mutta ei niissäkään liikkeissä ketään näkynyt renkaita potkimassa.
Taloustaantuman merkkejä ilmassa, selvästi. Vielä paremmin sen huomaa Hangon satamassa, joka on uutisten mukaan täyttynyt autoista, joita ei enää kukaan käy hakemassa Venäjälle.
Pari muutakin tuokiokuvaa muuttuvasta ajasta. Venäjän englanninkielinen uutiskanava ajamassa ohjelmaa siitä, kuinka Moskovassa voi liikkua halvasti (käytä metroa) ja kuinka löytää siedettävä ateria tuhannella ruplalla eli noin 30 eurolla (vaikeaa).
Kommersant -talouslehden pääotsikko: "Hyvää uutta vuotta 1997!" Se oli vuosi, jolloin Venäjän talous edellisen kerran alkoi romahtaa. Erona on, että silloin ei kenelläkään ollut mitään menetettävää, koska kellään ei ollut muutenkaan mitään. Nyt on -- joillakin kovin paljon, monella jonkun verran, ja useimmilla edes jotakin.
Venäjän valtiollinen televisio ei tilanteesta paljon huutele. Lehdet voivat kertoa tosiasioitakin, ja yksi niistä on käyrä osakekurssien kehityksestä maassa. Ne ovat pudonneet kuin kivi, ja tämän kymmenluvun isot tuotot on käytännössä syöty.
Opiskelijoiden opintolainoja on jäädytetty, oligarkit menettävät omaisuuksiaan, ruplan arvo heikkenee, valtio syö valuuttavarantojaan. Joku aika sitten niitä oli 600 miljardia dollaria, viime viikolla 515 miljardia.
Mitä tuo kaikki käytännössä tarkoittaa? Valtiolla on varaa puskuroida pudotusta vielä jonkun aikaa ja oligarkkien kohtaloa harva suree, paitsi ehkä juuri Rolls-Roycen piirimyyjä. Köyhtyvien superrikkaiden omaisuutta valuu näillä näkymin valtiolle, tai ainakin isoja omistuksia järjestellään seuraaviin käsiin. Joku tässäkin aina pärjää muita paremmin.
Ihmisten arjessa ei vielä isommin muutoksia näy, ja sinne valtio viimeksi haluaa paniikin leviävän. Venäjän nykyvallan oikeutus kun on levännyt vakaudessa ja talouskasvussa, ja jos ne horjuvat, kukaan ei tiedä miten siinä käy. Vielä on pärjätty syyttämällä kaikesta amerikkalaisia, jotka Kremlin mukaan tämän sotkun aikaan saivat.
Mutta valtion tulot ovat öljytuloja ja öljyn hinta on romahtanut. Tällä menolla budjetin ylijäämä on mennyttä ja talouskasvu voi valua nollaankin. Silloin katsotaan tarkemmin, mihin rahoja käytetään. Eläkeläiset on syytä pitää tyytyväisinä, samoin armeija ja sisäisen turvallisuuden orgaanit. Sotshin olympialaisten urakoitakaan on paha perua.
Jäljelle jää kaikki muu. Suururakoita on ollut vireillä kautta maan, ei vähiten Luoteis-Venäjällä Suomen lähialueella, etenkin Murmanskin suunnalla. Niiden varaan on Suomessakin paljon laskettu. Mitä niille nyt tapahtuu?
Kukaan ei tiedä. Tilanne on aivan uusi, se on muuttunut nopeasti, päätöksiä ei ole. Mutta jopa Gazpromilla on ollut vaikeuksia ulkomaisten lainojensa kanssa.
Vähän alkaa näyttää siltä, että ihan kaikki ei Venäjällä mene kuten on suunniteltu. Miten se menee, sitä ei moni tiedä. Mikä sinänsä ei maassa ole uusi tilanne.
***
Norjan kruunun alamäki syö Martti Ahtisaaren Nobelin rahallista arvoa, Ruotsin kruunun lasku koettelee muita. Nobelistien onneksi palkintoja ei jaeta Islannissa.