Mikä otos sen parhaiten kertoisi; millaisia ovat olleet itsenäisen Suomen sodat?
Amerikkalaisten palvoma valokuva tähtilipun pystytyksestä Iwo Jiman taistelussa tai neuvostoliiton joukkojen kuva punalipun nostamisesta Berliinin valtiopäivätalon katolle ovat toisen maailmansodan voittajien symboleja.
Onko toiseksi tulleella, pienellä ja sisukkaalla Suomella omaansa?
"Sotakuvat eivät ole jääneet Suomessa vaikuttamaan, koska sodan lopputulos oli mikä oli. Myöskään kylmän sodan aikana sotaa ei juuri pyritty muistelemaan", sanoo Suomen Sotahistoriallisen Seuran puheenjohtaja, everstiluutnantti evp. Ari Raunio.
Raunio toimi ennen reserviin siirtymistään Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksen johtajana. Hän on myös toimittanut useita Suomea toisessa maailmansodassa käsitteleviä sotahistoriallisia teoksia.
Suurimmat sotakuvaklassikot yleensä kertovat maasta riippumatta omien sotilaiden menestyksestä tai saavutetusta voitosta. Raunio sanoo, että useimmiten nämä kuvat ovat lavastettuja. Sellaisia ovat myös Iwo Jiman ja Berliinin valtausotokset.
"Meilläkin on hyvin vähän, ehkä kahden käden sormin laskettava määrä, todellisessa taistelutilanteessa otettuja kuvia", Raunio kertoo. Syy on helppo ymmärtää: tilanteen ollessa päällä taistelukentällä sihtaillaan ihan muun kuin kameran etsimen läpi; myös kuvaajien suuntaan.
Tietyt kuvat pysäyttävät
Kymmenien tuhansien suomalaisten sotakuvien joukossa on otoksia, jotka ovat olleet paljon esillä ja päätyneet lähes jokaiseen sotahistoriateokseen.
"Ei se tietenkään sattumaa ole, jotkut kuvat vain pysäyttävät. Ne kuvaavat parhaiten tapahtumia ja ovat siksi päätyneet käyttöön."
Ari Raunio ei haluaisi nimetä vain yhtä valokuvaa suomalaiseksi sotaklassikoksi. Valinta olisi liian vaikea, koska Suomi kävi kolme sotaa.
"Talvisota, jatkosota ja Lapin sota olivat kaikki erilaisia ja niiden ratkaisut myös. Jokaisesta on otoksia, jotka kuvastavat parhaiten juuri niitä. Ihmisillä on myös omat näkemyksensä sodan kuvista."
Raunion mielestä talvisodasta eniten kertovia, usein julkaistuja otoksia ovat esimerkiksi kuvat pommituksilta hankeen suojautuneista naisista ja lapsista tai lumipuvuissa rintamalle hiihtävistä sotilaista.
Myös kuvat Raatteen tielle tuhotuista viholliskolonnista ovat talvisodan vaikuttavimpia dokumentteja.
"Jatkosodan lopputuloksen takia hyökkäysvaiheen runsas valokuva-aineisto on jäänyt vähälle käytölle. Viipurin valtaaminen takaisin, Suomen lippu Viipurin linnan katolla ja erityisesti valtausparaati olivat kuitenkin säväyttäviä tapahtumia", Raunio kertoo.
Jatkosodan tunnetuimpia kuvia lienevät Talin-Ihantalan kesän 1944 suurhyökkäyksen aikana otetut valokuvat tuhotuista vihollispanssareista.
Yksi monien mielestä puhuttelevimmista sotakuvista on Kiestingin suunnalla vuonna 1941 otettu kuva rintamalotan hoivaamasta haavoittuneesta sotilaasta. Sen Rauniokin on valmis nimeämään klassikoksi.
Lapin sodan jylhä muisto
Lapin sodan kuvaklassikoksi Raunio nimeää salkoon vedetyn Suomen valtiolipun kolmen maan yhteisen rajapyykin päällä lumipukuisine sotilaineen.
Kuvassa on kansainvälisten sotakuvien mukaisesti lippu ja sitä pystyttäviä sotilaita, mutta kuva ei suoraan liity taisteluihin. Kuva on otettu Suomen sotien viimeisenä päivänä huhtikuussa 1945, kun Lapin sodan merkittävimmät taistelut käytiin jo vuonna 1944.
Raunion mielestä kuva symboloi hyvin Suomen sotien lopputulosta: vihollisen voittamisen sijaan saavutettiin rauha, joka mahdollisti Suomen säilymisen länsimaisena oikeusvaltiona.
Vaikuttavia kuvia ei ole otettu pelkästään rintamalta. Talvisodan päättänyttä Moskovan rauhansopimusta tervehdittiin suruliputuksella. Kuvat lippujen alla apeina kulkevista kansalaisista kertovat tismalleen, mitä suomalaiset tuolloin tunsivat. Myös tietyt kuvat Helsingin pommituksista ovat syöpyneet aikalaisten mieliin tulikirjaimin.
Sota-ajan lapsia järkytti rintamataisteluja enemmän lehtikuva sievästä 7-vuotiaasta tytöstä, josta tuli pommitusten ensimmäinen uhri.
"Armi Hillevi Metsäpelto", pomppaa hänen nimensä aikalaisten muistista kuin apteekin hyllyltä.