Terva tuoksuu ja betonivene Mariana keinuu hiljalleen, mutta laineiden liplatusta ei kuulu. Neljä miestä taluttaa nosturin avulla ilmassa killuvan järkäleen lantalasta rekan lavetille. Yleisöä jännittää. 12 vuotta kajaanilaisen omakotitalon pihalla muodostuneen laivan matka telkalta Kajaaninjoelle alkaa.
Muutaman tunnin kuluttua Jaana Korhonen on juuri kastanut miehensä rakentaman laivan Marianaksi kuohujuomalla. Mauno Korhonen tuulettaa vakaasti joen pinnalla kelluvan veneen kannella. 52-vuotiaan junanvaunujen tuotannossa työskentelevän kajaanilaisen unelma on toteutunut. Oma laiva on vesillä.
"Minulle unelma on päämäärä, joka oikeasti toteutuu", Korhonen selvittää elämänasennettaan.
Yli vuosikymmenen urakka
Korhonen keksi laivanrakennusidean lomareissulla Nizzassa, jonne perhe oli matkannut tietenkin Korhosen itse rakentamalla matkailuautolla. "Siellä lupasin vaimolle, että seuraavan kerran tänne tullaan omalla veneellä."
Kätevä mies ryhtyi tekemään betonilaivaa kodin pihapiirin vanhan navetan lantalaan. Runkopiirustukset on ostettu, mutta muuten Korhonen on opiskellut betoniveneen ja ylipäätään veneen rakentamisen itse kysellen eri ammattilaisilta, tavarantoimittajilta ja viime vaiheessa myös internetin kautta. "Betoniveneosaaminen on katoamassa", kapteeni harmittelee.
Betonirungon valamisessa Korhonen tarvitsi talkooapua, mutta muuten hän on puuhastellut lantalan hämärissä yksin. Laivan koko komeus paljastui hänelle itselleenkin vasta vajaa viikko sitten, kun lantalan seinät purettiin. "Olen ollut aika mustasukkainen tästä työmaasta."
Sisätilojen viimeistelyyn Korhonen otti vähän naisen käden jälkeäkin mukaan. "Onneksi vaimokin rakastui lopulta veneeseen", Korhonen hykertelee.
Uuden oppiminen ei lopu veneen valmistumiseen. Korhonen ei nimittäin osaa purjehtia. "Olen ollut kaksi kertaa purjeveneen kyydissä. Nyt se pitää ryhtyä opettelemaan. Mutta enhän ollut venettäkään rakentanut aikaisemmin."
Kapteeni ei osaa vielä purjehtia
Hienot purjehdusmuistot eivät siis ole sysineet Korhosta eteenpäin rakennusvuosien aikana, vaan moottorina on ollut loputon käsillä tekemisen tarve. "Saan lomastressiä. Esimerkiksi pilkillä en voi istua, eihän siinä ole mitään tekemistä."
Sanojensa vakuudeksi Korhonen kertoo harrastavansa myös golfia. Hän asuu omakotitalossa, jonka nurmikko on tiptop ja muutkin puitteet näyttävät hyvin tarkasti remontoiduilta. "Minulla on aina pari kolme asiaa mielessä ja suunnitteilla." Aikaisemmin mies on rakentanut matkailuautojen lisäksi omakotitaloja. Mutta esimerkiksi matkailuautot on myyty reissujen jälkeen.
"Kun pienemmät projektit ovat loppuneet, sivu käännetään ja aloitetaan uusia vaihe elämässä. Mutta tätä ei myydä. Tämä on minun lopputyöni. Tekemisen sivu käännetään ja aletaan nauttia", Korhonen väittää.
Tämä kesä kuluu vielä veneilyn opettelemiseen moottorin kuljettamana. Ensi kesänä Mariana saa oman pihan kuusista tehdyt mastot ja niihin purjeet. Kun rohkeus ja taidot riittävät, Mariana siirretään jälleen auton kyytiin ja kohti Oulua. Ensimmäinen suurempi etappi on päästä Nizzaan, mistä kaikki alkoi. Suurena haaveena on muuttaa vene kokonaan lämpimille vesille, sitten joskus.
"Mutta tänään juhlitaan, siihen on pikkuisen syytä", Mauno Korhonen sanoo.