Nuori alppihiihtäjälupaus Sanni Leinonen vastaa puhelimeen Italiasta. Iloinen 17-vuotias alppikouluopiskelija ei osaa sanoa, mikä lajissa koukuttaa, mutta hyvältä se maistuu.
Mitä sinulle kuuluu sinne Italiaan?
Just tultiin tänne, ja ihan hyvää kuuluu, ehdin nukkua päiväunetkin. Sää näyttää hyvältä ja parina päivänä treenataan täällä. Sitten mennään kisoihin Cortina d Ampezzoon.
Mikä on tänä vuonna asia, jota odotat alppihiihdossa?
Åren maailmanmestaruuskisat ovat sellaiset, joita odotan. En ole päässyt näkemään aikuisten kisoja, joten sitä odotan ihan innolla. Aika usein aamuisin tuntuu, ettei jaksaisi treeneihin. Niiden jälkeen taas tuntuu hyvältä, että pääsi liikkeelle. Joka lajissa on sellaisia päiviä, ettei kaikki ihan suju, mutta silti sitä jaksaa.
Ketkä ovat parhaimmat tsemppaajasi?
Perhe on koko ajan tähän asti ollut mukana reissuilla, ja nyt parina vuonna olen kulkenut Nilsiän alppikoulun mukana. Tänä vuonna ollaan treenattu aika paljon Tanjan (Poutiaisen) rinnalla. Varmasti siitä on ollut hyötyä.
Tuntuuko alppihiihto työltä vai onko se hupia?
Tämä on sitä, mitä oikeasti haluan tehdä ja niin luontainen asia, ettei ole tarvinnut miettiä valintoja. Kyllä tätä työksi voi sanoa, kun en ehdi paljon muuta tehdä. Kotona olen ehtinyt käydä viimeksi joulukuun alussa, joten tämä vie suuren osan elämästäni. Mutta lopetan heti, kun laskettelu ei ole enää kivaa.
Aiotko hankkia "kakkosammattia" vai luotatko alppihiihdon voimaan?
Haluan suorittaa lukion, mutta en osaa yhtään sanoa, mikä minusta tulee, kun tämä ura loppuu. En varmasti osaisi sanoa, vaikken olisi joukkueessakaan.
Onko alppihiihto raskasta fyysisesti tai henkisesti?
Pitkien ratojen jälkeen tuntuu, ettei jaksa porttiakaan. Jengi ei yleisesti kutsu tätä fyysisesti rankaksi, mutta hyvä kunto auttaa treeneissä. Henkisesti kyllä on, pään sisällä pitää asioiden olla kunnossa. Kaikki tapahtuu niin nopeasti, ettei ehdi ajatella ylimääräisiä. Itse en jännitä ennen laskua hirveästi, juttelen siellä startissa muiden kanssa ja oman vuoron tullessa siirryn lähtöportille.
Jos tulee tarve rentoutua, mitä teet silloin?
Kavereiden ja perheen kanssa olen vapaa-ajalla aina niin paljon kuin mahdollista. Se on ehkä parasta, miten voin rentoutua.
Ketkä ovat rinteen ja arkipäivän idolit sinulle?
Rinteessä totta kai tytöt, jotka laskevat minua paremmin. Niiltä kannattaa katsoa mallia. Rinteen ulkopuolelta meidän äiti. Se on ihan huippu! Se on pystynyt hoitamaan oman työnsä lisäksi minun lajiasioita.
Opiskelet Nilsiän alppikoulussa, kärsiikö opiskelu?
Todellakin kärsii. Tänä vuonna olen ollut neljä päivää koulussa. Välillä tuntuu, ettei saa ollenkaan mitään tehtyä. Olen kuitenkin vielä neljän vuoden vauhdissa, viittä vuotta ei tarvitse nyt ajatella.
Opiskelijoilla tuntuu olevan rahallisesti tiukkaa, kuinka on alppihiihtäjäopiskelijalla?
Kotoa on löytynyt sen verran hyvät sponsorit, ettei ole tarvinnut huolehtia rahasta. Nyt näyttää paremmalta, sillä minulla on sponsorit alppikoulussa ja maajoukkueessa.
Mikä lajissasi on se asia, joka saa nousemaan aamuisin ja treenaamaan kisoihin?
Pienestä asti olen ollut suksilla, ja se on aina tuntunut luonnolliselta. Ei ole ollut sellaisia lopetanko vai en -ajatuksia, niin kai se sitten vie eteenpäin.
Urheilijoilla tuntuu olevan mitä kummempia ruokavalioita, tunnustatko?
Ei minulla ainakaan ole ollut mitään rajoituksia. Totta kai jokainen osaa omalla päällään ajatella, että ihan normaalin ihmisen ruokavalio meillä on.
Millainen on tyypillinen treenipäiväsi, mäkeä mäen jälkeen?
Tyypillisiä treenipäiviä ei oikein ole. Aikaiset heräämiset ovat tavallisia ja rinneharjoittelut, joissa tehdään viidestä kuuteen laskua. Aikaa menee vaihtelevasti, syksyn leireillä on mennyt joskus kuusikin tuntia. Iltaisin on kuivatreenejä, kuten hölkkää ja pelejä. Välissä ehdin ottaa päiväunet ja syödä.
Mitä odotat alppihiihdolta tänä vuonna?
En osaa pistää mitään tavoitteita, tämä kausi mennyt yli odotusten. En olisi tällaisia saavutuksia osannut kuvitella. Haluan vain laskea kisoissa yhtä hyvin kuin olen laskenut treeneissä.