Pesäpallo
Oulu Mies on tuttu. Paitsi että Lipon lyöjäjokerin ruutupaita on vaihtunut maastokuvioisiin kamppeisiin ja pesäpallomaila rynnäkkökivääriin.
On torstaiaamu Oulun Hiukkavaarassa. Marko Pelkonen seisoo poterossa taistelijaparinsa Teemu Kangasvierin kanssa ja tähystää tiukasti maastoon. Metsän hiljaisuus rikkoutuu hetkessä, kun ryhmänjohtaja avaa tulen. Pienen hetken aseet takovat yhtä kiivaasti kuin Reino Lehväslaihon sotaromaaneissa.
Reilut kymmenen minuuttia myöhemmin ryhmän puolustusammunta on paketissa. Ammunnan johtaja, kapteeni Risto Makkonen antaa reserviläisille terävän palauteen.
"No, Pelkonen, miten meni", Makkonen kysyy.
"Ainakin osuimme tauluihin", tykkimies vastaa.
Se ei ole yllätys. Pelkosen paukut napsuvat kohdalleen - oli sitten kyse armeijan kertausharjoituksesta tai ajolähdön purkamisesta pesäpallokentällä.
Harva reserviläinen nauttii kertausharjoituksissa iltavapaista, mutta Lipon tähtipelaaja saa esimiehiltään armon. Kuluvan viikon aikana Pelkonen on taistellut kahdella rintamalla.
Nelipäiväisen kertausharjoituksen lomassa MuPS-kasvatti ehti pommittaa myös Sotkamon Jymyn ulkokenttää. Ensin tiistaina Sotkamossa ja torstai-iltana koti-Raksilassa.
Siinä on kylliksi työsarkaa yhdelle miehelle.
Torstai on Pelkoselle erilainen pelipäivä. Pesäpalloilijan pastakin vaihtuu reserviläisen torstaiherkkuun eli hernesoppaan.
"Yleensä olen näihin aikoihin (kello 10) lähdössä aamutreeneihin", Pelkonen huomauttaa taisteluammunnan tauolla.
Reserviläisen morsianta - 7.62 RK 62 -kivääriä - Pelkonen käsittelee ammattilaisen ottein. Vaikka varusmiesajasta Kainuun prikaatissa on kulunut kuusi vuotta, ovat taistelijan opit yhä selkäytimessä.
"Aika nopeasti muistin, miten tämä purettiin ja koottiin. Tiistaina, kun kertausharjoitus alkoi, piti kerrata asioita vähän."
Kumpi on helpompaa: osuminen rynnäkkökivääreillä maaleihin vai juoksujen sivaltaminen pesäpallokentällä?
"Jaa-a... Riippuu vastustajasta. Tämä taisteluammunta oli kyllä helppo, koska maalit olivat maastossa paikoillaan."
"Keskiviikkona ammuimme radalla kääntyviin maaleihin kymmenen laukausta. Maksimipistemäärä oli sata, minun tulokseni oli 81. Ihan tyytyväinen olen", Pelkonen niputtaa.
Joko näillä näytöillä on tienattu korpraalin natsat?
"Sen näkee sitten."
Pitkän päivän ilta kaartuu loppusuoralle, kun Pelkonen lompsii puoli kymmenen maissa pois Raksilan pesäpallostadionilta.
Peli-illan saldo on tappio ja nolla lyötyä juoksua. Tappion jälkeen mikään ei nappaa, mutta velvollisuudet on hoidettava.
Jokainen iltavapaa päättyy joskus. Kello 24 isänmaa kutsuu taas poikaansa. Jossain päin Hiukkavaaraa tykkimiestä odottaa teltta.
Ja öinen kipinämikon vuoro, jonka aikana tykkimies ehtii miettiä syntyjä syviä.