Kello 8.00. Ouluhalli: LÄHTÖ.
Mitä ihmettä Raksilassa tapahtuu?
On sunnuntaiaamu, isänpäivän varhainen hetki. Baarikansa on vaeltanut Oulun keskustasta lähiöihin jo tunteja sitten ja paksun sumun verhoama kaupunki nukkuu - tai lähes koko kaupunki.
Kello 8.00 Ouluhallin edustalla seisoo joukko vakavailmeisiä ja pipopäisiä miehiä. Lipon edustusjoukkueen tämänvuotinen lasku isänpäivään ei ole pehmeä. Edessä on noin 20 kilometrin juoksulenkki. Uuden pelinjohtajan Janne Vuorisen laatima asennetesti, jollaista moni ei ole elämänsä aikana tehnyt.
Ei isänpäivänä eikä muutenkaan.
"Olen kerran kattonut maratonin telkkarista. Silloinkin piti käydä välillä jääkapilla", Lipon konkariosastoon kuuluva Mikko Vainionpää velmuilee vain tovi ennen h-hetkeä.
"Saa nähdä, miten tästä selviää", lukkari Hannu Huuskonen säestää mietteliäänä.
Vain yksi pelaaja on saanut vapautuksen. Lyöjäjokeri Matti Korhonen potee angiinaa. Siis oikeasti, lippolaiset vakuuttavat.
Ja sitten pulinat pois. Pelinjohtaja Vuorinen näyttää oman asenteensa ensimmäisenä ja lähtee vetämään joukkoa kohti Värttöä ja Laanilaa.
Kuuluu vain rahinaa ja pian miesjoukko on kadonnut sumuun.
Kello 8.20. Saarela.
Kakkospelinjohtaja Ari Nyrhinen ja joukkueenjohtaja Tuomo Palmu parkkeeraavat auton Sangintien ja Yrjö Saarelan tien risteyksen tuntumaan. Jokivarren omakotitaloidyllissä ei liiku ketään. On vain aamuhämärä, kylmyys ja hiljaisuus.
Takaluukku aukeaa ja pystyssä on juottopiste numero 1. Menu on niukka mutta ravitseva: listalta löytyy huoltaja Jouko Väänäsen sekoittamaa urheilujuomaa, banaaneja ja suolakurkkuja.
"Vainionpää varmaan huomauttaa juomapisteen sijainnista. On väärällä puolella tietä ja tulee ylimääräistä matkaa", Nyrhinen naurahtaa.
Jännitys käy sietämättömäksi. Kello 8.35 Sangintieltä kuuluu rahinaa ja kupletin juoni paljastuu. Kärjessä askeltavat tasatahtia Antti Vihtkari ja pelinjohtaja Vuorinen.
Sotkamolainen pesäpallolegenda on yhä rautaisessa kunnossa.
"Sano pojille, että yhdeksän ensimmäistä pelaavat kauden ekassa pelissä", Vuorinen huikkaa.
Kaksikko on repinyt jo reilun eron muihin. Seuraavassa ryppäässä tulevat muun muassa Sami Parttimaa, Tuomas Tervonen ja Marko Pelkonen. Kymmenisen minuuttia myöhemmin paikalle pölähtää nuoremman kaartin edustajia.
"On muuten tosi tylsää hommaa", Paavo Pelto tunnustaa.
Hymy on silti herkässä. Vielä.
Kello 9.10. Laanilan Neste.
Huoltoryhmä on perustanut uuden tukikohdan Laanilaan. Kello 9.13 juottopistettä lähestyy yksinäinen hahmo. Hän on Vuorinen. Pelinjohtajan askelluksessa on kepeyttä, joka teki Vuorisesta viisinkertaisen etenijäkuninkaan.
Vihtkari seuraa Vuorista parin minuutin iskuetäisyydellä - ja kohtaloonsa alistuneena.
"Ei siinä voinut mitään, kun Janne nykäisi", itsekin hyvällä vauhdilla etenevä Vihtkari tunnustaa.
Vuorisen ja Vihtkarin etumatka muihin on reilu. Hiljalleen juottopaikalle ilmestyy voipuneen näköisiä urheilijoita. Osa jaksaa vielä virnistellä, osa ei.
Puolisen tuntia Vuorisen jälkeen saapuvat jälkipään valvojat. Mikko Vainionpää ja Teemu Lohtander tulevat juuri sieltä suunnasta, mistä heidän ei pitäisi tulla.
"Harhauduimme reitiltä", Vainionpää sanoo.
Kädet heiluvat kuin tuulimyllyt, kun Vainionpää selittää eksymisen taustoja. Ikuiseksi arvoitukseksi jää, missä tutkapari lopulta seikkaili, mutta pyyhe ei lennä kehään. Matka jatkuu hammasta purren.
"Mikolla riitti vielä tekstiä. Se on hyvä merkki", Vainionpään pitkäaikainen pelikaveri Ari Nyrhinen kuittaa autossa, jonka nokka on käännetty kohti Ouluhallia.
Kello 10.10. Ouluhalli: MAALI.
Paavo Pelto heittäytyy Ouluhallin aulan lattialle kaikkensa antaneena. Koettelemus on ollut 24-vuotiaalle pesäpalloilijalle kova.
"Siitä se lähtee Pave. Nyt vain kuivaa päälle", Janne Vuorinen evästää suojattiaan.
Vuorinen itse on ollut paikalla jo tovin. Pelinjohtajan epävirallinen voittoaika on 1.33. Asetelma on nurinkurinen: pelinjohtaja pesi pelaajansa, mutta Vuorinen ei tee asiasta numeroa:
"Voi isänpäivän näinkin aloittaa. Tämä oli hyvä testi pojille. Välillä on hyvä, kun joutuu kamppailemaan itsensä ja kaverin kanssa. Onneen ei ole oikotietä."
11 mestaruuden legendan kanssa on paha olla eri mieltä.
Epilogi
Inter City -juna 54 rullaa Seinäjoen asemalle sunnuntaina kello 16.38. Yhdestä vaunusta astuu ulos Lipon reissupelaaja Mikko Vainionpää. Kotona Nurmossa Vainionpää saa halauksen 3,5-vuotiaalta Daniela-tyttäreltään.
Se on isänpäivän huippuhetki.