Kun Eero Heinäluoma ei kolmen puheenjohtajavuotensa aikana saanut SDP:n kannatusta lentoon, ay-jyrän ja teknokraatin oloiseksi moititun keski-ikäisen miehen tilalle alettiin perätä raikkaampaa hahmoa. Niinpä viime kesäkuussa Heinäluoma antoi tietä kaksikymmentä vuotta nuoremmalle Jutta Urpilaiselle.
Kannatus on kuitenkin edelleen laskenut. Nyt SDP:ssä on alettu haikailla näkyville paikoille hahmoa, joka muistuttaisi puolueen aiempia johtajia ja johon perinteinen kannattajakunta voisi samastua. Esiin on noussut erityisesti yksi nimi - Eero Heinäluoma. Osa SDP:n väestä haluaisi tehdä tästä puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajan nykyisin tehtävää hoitavan Tarja Filatovin tilalle.
Juuri tuon selvempiä merkkejä puolueen hätätilasta tuskin voisi ulospäin antaa. Ja kun on hätä, ratkaisut ovat helposti sen mukaisia.
Urpilainen ei toki ole selvinnyt tehtävästään ilman kompurointia, ja koko SDP:n johdon ongelma on sen kokemattomuus. Puheenjohtajistossa ei myöskään ole henkilöä, johon SDP:n peruskannattaja eli duunarimies voisi samastua. Tästä huolimatta Heinäluoman nousu eduskuntaryhmän johtoon ja Filatovin pudottaminen tuolta paikalta luultavasti toisi puolueen kuvaan enemmän naarmuja kuin kiiltoa. Johtopäätöshän olisi, ettei puolueessa kovan paikan tullen luoteta naisiin.
Heinäluoman "paluun" ongelmallisuuteen puuttui Kalevan haastattelussa SDP:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Jukka Gustafsson. Hän arvioi, että Heinäluoman nousu eduskuntaryhmän johtoon heikentäisi Urpilaisen asemaa. Näin epäilemättä olisi. Jos Heinäluoma ottaisi eduskuntaryhmän johtajana näkyvän roolin, hänen linjauksiaan alettaisiin helposti lukea puolueen kantoina. Se söisi väistämättä Urpilaisen arvovaltaa.
Kahden kärjen taktiikka voi politiikassa toimia, mutta takeita siitä ei ole. Kokoomuksessa se toimii ainakin toistaiseksi, kun puolueen suurin tähti Sauli Niinistö on eduskunnan puhemiehenä. SDP:ssä samanlaisesta taktiikasta on huonoja kokemuksia. 1980-luvun lopussa puheenjohtaja Pertti Paasion asema edeltäjänsä Kalevi Sorsan varjossa oli toivoton siihen asti kunnes Sorsa siirtyi sivummalle. Nyky-SDP:ssä tilanne selkiytyy, jos Heinäluoma lähtee kisaan europarlamentin paikasta ja tulee sinne valituksi
Siinäkin tapauksessa Urpilaisella on kova työ puolueen linjan kirkastuksessa. Tähän asti hän on yrittänyt kehnolla menestyksellä sekä kumarrella vanhojen kannattajien suuntaan että kosiskella uusia.
paakirjoitus@kaleva.fi