Sosiaalidemokraattisen puolueen viisihenkinen aivoriihi on päätynyt ehdottamaan selvityksen tekemistä uusien valtionyhtiöiden perustamisesta. Ehdotus haiskahtaa vahvasti siltä kuin haluttaisiin kaivaa naftaliinista vanhat historian kultaamat keinot teollistumisen alkuajoilta.
Valtiohan oli merkittävä teollisuuden rakentaja ja rahoittaja menneinä vuosikymmeninä. Sen vahva rooli oli perusteltua aikana, jolloin pääomia oli niukasti ja paine Suomen teollistamiseen kova.
Ajat ovat nyt toiset. Pääomia löytyy kunhan vain uskotaan hankkeiden kannattavuuteen. Jos jokin toiminta ei ole tuottavaa yksityisenä liiketoimintana, on syytä epäillä sen menestymistä valtion omistamanakaan.
Sosiaalidemokraattisella puolueella on hätä, sillä puolueen rivit repeytyivät pahoin hallituksen päätettyä olla myöntämättä pääomalainaa korealaisomaisteiselle STX:n Turun-telakalle. Päätös viimeistään niittasi sen, että telakalle tarjolla ollut loistoristeilijätilaus meni sivu suun samaisen yhtiön omistamalle telakalle Ranskaan.
Etenkin SDP:n vaikutusvaltainen ammattiyhdistyssiipi on arvostellut kovin sanoin puoluejohtoa, että se antoi näin tapahtua ja samalla asetti tuhannet työpaikat ja koko toimialan tulevaisuuden uhan alle.
Tätä taustaa vasten Suomen teollisuuden nousun edellytyksiä pohdiskelleen SDP:n työryhmän ehdotukset tulevat enemmän kuin oikeaan aikaan. Puolueen on kyettävä tarjoamaan perinteisille ammattiyhdistyskannattajilleen edes jonkinlaisia näkymiä eteenpäin.
Ehdotuksissa ei kuitenkaan ole mitään uutta, ellei sellaiseksi lasketa SDP:n koko olemassaolonsa ajan hellimää ajatusta teollisuuden valtiollisesta omistuksesta, joka nyt nostetaan pintaan näkyvästi.
Valtionomistuksen turvaamisesta on parin viime vuosikymmenen aikana puhuttu vähän. Hallitukset ovat keskittyneet enemmänkin purkamaan vanhoja valtionomistuksia. Yrityksiä on myyty, ja myyntituloilla on pönkitetty valtiontaloutta. Tämä on tapahtunut hallituksissa istuneiden sosiaalidemokraattiministerien myötävaikutuksella.
Valtionomistuksen lisäämisajatus perustuu idealistiseen uskoon siitä, että valtio omistajana ajattelisi työllisyyttä ja työntekijöitä jollain tavalla eri lailla kuin yksityiskapitalistit. Näinhän ei ole. Markkinataloudessa valtionyhtiönkin on pelattava markkinoiden ehdoilla, muuten käy köpelösti, ellei kyse ole jonkin alan monopolista.
Valtion rooli teollistamisessa ei voi olla tehtaiden rakentaminen ja vielä vähemmän kannattamattomien toimialojen pitäminen pystyssä verovaroin. Yhteiskunnan tulee olla mukana lähinnä liiketoimintojen yleisten edellytysten turvaamisessa.
Parhaiten valtio hoitaa oman leiviskänsä, kun se turvaa korkeatasoisen koulutuksen ja tutkimustyön sekä pitää huolen siitä, että tieverkko, radat ja satamat ovat kunnossa ja verotus oikealla tasolla. Tuotannollista toimintaa valtion ei kannata panna pystyyn muuta kuin tarkoin harkituissa poikkeustapauksissa.