SDP:n johdon toive vaalitappion hallitusta analyysista tuskin toteutuu. Vaihtoehtoja ovat lamaannus tai selkeä uudistuminen.
Keskustan, kokoomuksen, vihreiden ja RKP:n edustajat istuvat nyt pitkää päivää Säätytalossa tekemässä uuden hallituksen ohjelmaa. SDP katsoo sitä sivusta ja valmistautuu puheenjohtajansa Eero Heinäluoman määritelmän mukaan vastuulliseen ja rakentavaan oppositiopolitiikkaan.
Oireet viittaavat kuitenkin siihen, että tosiasiassa SDP:n sisällä valmistaudutaan aivan muuhun. Niin puolueessa kuin sen ulkopuolellakin kiinnostaa oppositiopolitiikkaa enemmän kysymys siitä, aiotaanko vaaleissa pahoja kolhuja saanutta puoluepurtta uudistaa vaiko vain paikkailla. Vaalitappion jäljiltä puolue näyttää suistuneen jopa yllättävän syvään henkiseen ja aatteelliseen krapulaan.
Heti vaalien jälkeen puoluehallitus antoi Antti Kalliomäen vetämän työryhmän tehtäväksi laatia kesäkuuhun mennessä arvio tappion syistä. Toimeksiannon mukaan selvityksen ykköstavoite on tutkia eduskuntavaalikampanjan suunnittelua ja toteutusta.
Kalliomäen lähtökohtana on siis arvioida kampanjan sujumista, ei tutkia SDP:n tilaa laajemmin. On kuitenkin jo käynyt ilmeiseksi, että puolue tuskin voi välttää hyvin syvälle menevää sisäistä kritiikkiä.
Tästä esimerkki on MTV3:n uutisten käsiinsä saama Töölön paikallisyhdistyksen (Tölös Unga Socialister) kokousmuistio. Juuri tätä yhdistystä on pidetty eräänlaisena puolue-eliitin tapaamispaikkana. Muistiossa, jota ei ole kirjattu kenenkään henkilön nimiin, rusikoidaan SDP:n nykytila perinpohjaisesti.
Erityisesti sapiskaa saa puheenjohtaja Heinäluoma, jossa "ruumiillistui synkeän vanhakantainen SAK:lainen voimapolitiikka". Heinäluoma puhui muistion mukaan laitoksista ja instituutioista, mutta ei osannut sanoa lapsi, äiti, isä tai koti.
Muistion mukaan johto ja puoluetoimisto ovat vieraantuneet elämästä, toimintakulttuuri on sulkeutunutta ja sisäänpäin lämpiävää, henkilöpoliittinen kähmintä ja nahistelu on tullut lakanneen ideologisen keskustelun ja kehityksen tilalle.
Töölöläisten mielestä SDP:n viesti vaaleissa meni kyllä perille, mutta aiheutti sen, että äänet valuivat suoraan kokoomukselle. Kokoomuksen laariin satoi myös SAK:n kampanja. Ehdokkaatkin vaaleissa olivat lähinnä junttalistojen tuotetta.
Muistiossa vaaditaan, että puoluejohdon vaihtamisen on oltava tässä tilanteessa aito vaihtoehto. Samaan aikaan toisaalla Erkki Tuomioja kutsuu joukkoja koolle pohtimaan SDP:n nuorisokannatuksen vähäisyyttä. Tuomioja veisi puoluetta aatteellisesti vasemmalle, töölöläiset iskisivät kohti keskustaa.
Eero Heinäluoman asema ei ainakaan vielä tässä tilanteessa näytä uhatulta, mutta selkein syy siihen on, ettei vaihtoehtoa ole toistaiseksi tarjolla. Ulospäin syntyvä vaikutelma on joka tapauksessa, että SDP on tällä hetkellä henkisesti lähes vapaassa pudotuksessa.
Näitä tilanteita on maailmalla nähty ennenkin, ja niistä on noustu -- uuden johdon avulla. Britanniassa Tony Blair pystyi nostamaan työväenpuolueen aallonpohjasta, ja David Cameron on nyt tekemässä samaa konservatiiveille. Ruotsissa koko porvaririntama uusi oman ilmeensä ja voitti vaalit. Kanadan konservatiivipuolue romahti tyystin, kunnes oikeisto 2000-luvun alussa kokosi rivinsä ja johtaa nyt maata. Pelkkä vaalikampanjan analysointi ei SDP:lle riitä. Suurin haaste puolueelle alkavalla oppositiokaudella on, löytääkö se kykyä uudistaa aidosti itseään.