Uskonyhteisöt: An­ka­ras­ta us­kon­yh­tei­sös­tä nuorena eronnut ou­lu­lais­läh­töi­nen nainen muis­tut­taa hen­gel­li­sen vä­ki­val­lan olevan rikos

Kolumni: Kuka keksi laittaa kä­ve­ly­ka­dun pät­käl­le nop­pa­ki­viä? – Ou­lus­sa kyn­ne­tään epä­ta­sai­sia nop­pa­ki­vi­ka­tu­ja vielä pitkään

Luitko jo tämän: Hai­luo­toon suun­ni­tel­ta­vat sillat ja pen­ger­tie ovat to­teu­tu­mas­sa ilman min­kään­lais­ta va­lais­tus­ta

Kolumni

SDP:n ongelma on viesti

Kun demarit saivat vuoden 1991 eduskuntavaaleissa 48 paikkaa ja kärsivät kahdeksan paikan tappion, puolue veti paniikkijarrua ja lähti vapaaehtoisesti oppositioon.

Kun demarit saivat vuoden 1991 eduskuntavaaleissa 48 paikkaa ja kärsivät kahdeksan paikan tappion, puolue veti paniikkijarrua ja lähti vapaaehtoisesti oppositioon.

Viime sunnuntain eduskuntavaaleissa SDP sai 34 paikkaa, ja tappiota tuli samaiset kahdeksan paikkaa. Nyt puolueessa on kahta ilmaa, mitä tehdä. Puheenjohtaja Antti Rinne näyttää ainakin haluavan katsoa hallitusneuvottelut.

Vaalitulos kertoo SDP:n kriisin syventyneen entisestään. 16,7 prosentin ääniosuus ja 34 kansanedustajaa on puolueen ehdoton pohjanoteeraus. Edellinen oli neljän vuoden takaa: 19,1 prosenttia ja 42 paikkaa. Puolue on nyt samassa liemessä kuin keskusta neljä vuotta sitten.

Mutta mitä puheenjohtaja Rinne sanookaan? Puolueen viesti ei mennyt perille, ja puolueen täytyy palata juurilleen. Sama selitys on kuultu monesti ja vuoron perään kulloiseltakin demarijohtajalta.

Demarit eivät ole suostuneet edes harkitsemaan, onko puolueen alamäessä kysymys pikemminkin väärästä viestistä kuin siitä, ettei se mene perille. Viestin perille menon epäily antaa ymmärtää, että ylimielinen SDP pitäisi viestin vastaanottajia eli äänestäjiä jotenkin tyhminä.


Kirjoitin 7. helmikuuta 2014 SDP:n tuolloisesta tilasta. Tarjosin tuolloin, ja vielä ilmaiseksi, kolme ehdotusta. Toistan ne tässä.

1) Puolueen nimi. Olisiko jo aika luopua -demokraattinen -sanan etuliitteestä, kirjoitettiinpa se yhdellä tai kahdella a:lla? Miten olisi (Suomen) demokraattinen puolue?

2) Ehdotin luopumista aatteellisesta ikivanhuudesta kertovasta, korvaan pahasti kirskahtavasta toveri-sanasta.

3) Ehdotin hakemaan keskustajohtaja Juha Sipilän demariversiota. Keskustan vaalitulos näytti, että temppu onnistui.

Ehdotukseni nousivat esille jossakin demaritilaisuudessa Oulussa ja niihin muistaakseni suhtauduttiin naureskellen.


Kukaan ei kiistä SDP:n tärkeää roolia hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa ja kansanvallan puolustamisessa. Olisi Suomen ja demokratian kannalta huono juttu, jos kunniakas puolue kuihtuisi kääpiöksi.

Nykyinen hyvinvointimalli on niin suuressa kriisissä, että sen säilyttämiseen nykyisellään ei ole aikoihin varaa. Vanha elinkeinorakenne on murtunut. Kun perinteinen työväenluokka pienenee, myös perinteinen työväenpuolue pienenee.

SDP:n kriisissä on kysymys juuri tästä: puolueen viesti on purrut aiemmin, mutta on väärä tässä ajassa. Jos viesti ei mene perille, vika on viestissä ja sen lähettäjissä, ei sen vastaanottajissa.

SDP ja keskusta ovat puolueina erilaisia. En ole huomannut, että Sipilä olisi koskenut keskusta-aatteeseen juuri mitenkään. Ylipäätänsä ideologian merkitys keskustassa on paljon pienempi kuin demareissa.

Menestyäkseen demarien on pakko tomuttaa oppejaan perusteellisesti. Asutuskeskusten puolueena se joutuu kilpailemaan niissä asuvien äänistä aivan toisella tavalla kuin keskusta harvaan asuttujen alueiden asukkaiden äänistä. SDP:lle ei riitä vain se, että löydetään Sipilän demariversio.

SDP kilpailee kutakuinkin samoista äänistä perussuomalaisten, kokoomuksen ja myös vihreiden kanssa. Asutuskeskuksissa taistellaan politiikan keskikentällä liikkuvista äänestäjistä, jotka voivat vaihtaa puoluetta vaalista toiseen, valita ehdokkaansa viime tipassa tai jättää äänestämättä.


Länsimaissa on useita esimerkkejä SDP:hen enemmän tai vähemmän verrattavissa olevien demari- tai työväenpuo-
lueiden onnistuneista muodonmuutoksista. Bill Clinton veti Yhdysvaltain demokraatit politiikan keskikentälle, Tony Blair teki sen Britanniassa ja Gerhard Schröder Saksassa. Heidän puolueensa voittivat vaaleja. SDP:n menestys on heikkoa myös verrattuna Ruotsin ja Norjan veljespuolueisiin.

SDP ei ole lähtenyt etsimään kolmatta tietä, vaan haakuroi menneessä. Rinteen valinta näyttää vaalituloksesta päätellen vetäneen puolueen vielä syvemmälle menneeseen.

Kun vielä vasemmistoliittokin kärsi tappion, Suomen vasemmisto on heikommilla kuin koskaan. Vasemmisto voi syyttää omasta tilanteestaan vain itseään ja viestiään. Vastaanottajien vika se ei ole.