SDP elää samanlaisessa seisovassa vedessä kuin kokoomus tasan neljä vuotta sitten. Kokoomuksen pitkä hallituskausi päättyi rökäletappioon vuoden 2003 eduskuntavaaleissa.
Kokoomus yritti luoda Ville Itälälle jämäkän oppositiojohtajan imagon. Hetken aikaa kokoomuslaiset pysyivät johtajansa takana, mutta poliittisen syksyn käynnistyttyä usko Itälään alkoi hiipua. Kokoomuslaiset ajautuivat poliittiseen myrskyyn, joka pakotti uudistamaan puolueen ilmettä ja vaihtamaan puheenjohtajan.
Näin voi hyvinkin käydä myös SDP:ssä, mikäli puheenjohtaja Eero Heinäluoma ei saa uutta uskottavuutta tovereidensa keskuudessa. "Lisää iloa, intohimoa ja itseluottamusta", Heinäluoma tiivisti alkukesästä uuden linjansa.
Intohimoa ei tihkunut, kun demarijohto pelasi viime viikolla mölkkyä kesäkokouksen yhteydessä Hämeenlinnan kävelykadulla.
Heinäluomalta oli sinänsä hyvä veto asettaa totuuskomissio ruotimaan tappion syitä. Puolueväki ei villiintynyt julkisuudessa syyttelemään puoluejohtoa. Antti Kalliomäen johdolla tehty "itseruoskinta" tapahtui puoluetoimiston bunkkereissa.
Totuuskomissio pyysi sentään puolueosastoilta arvioita tappiosta. Suuri kohu keväällä syntyi, kun Tölö unga sosialister -osaston näkemykset vaalituloksesta vuotivat julkisuuteen.
Heinäluoma ei suostunut julkisuudessa edes kommentoimaan oikeistolaiseksi demariporukaksi leimatun osaston vaalianalyysiä. Herkäksi tilanteen veti Heinäluoman kannalta se, että osastossa on poikkeuksellisen monta Paavo Lipposen entistä avustajaa.
Yhteistä säveltä Kalliomäen totuuskomission raportista ja "lipposlaisen" osaston analyysistä ei löydy. Virallisen totuuden mukaan "maailman parasta aatetta ei osattu kaupitella äänestäjille". Tappion vika oli myös Sauli Niinistössä ja kokoomuksessa.
"Lipposlaisten" mukaan tappio ei johtunut siitä, että SDP:n viesti ei mennyt julkisuudessa läpi. Heidän mukaansa viesti meni, mutta se ei vain vedonnut äänestäjiin. Kokoomuksen nousu johtui puolueen profiloitumisesta vasemmalle, keskustaoikeistolaiseksi. SDP otti taas harppauksia enemmän vasemmalle.
SDP ajautuu auringonlaskun puolueeksi, mikäli se ei uskalla uudistautua. Imagoltaan puolue on ollut pitkään ylimielinen ja vallantäyteinen. Oppositiokaudella ainakin vallantäyteisyys luonnollisesti karisee.
Uusia äänestäjiä SDP voi saada oikealta, ja erityisesti keskiluokkaisesta toimihenkilökentästä.
SDP:n uskottava reivaaminen uusille urille saattaa edellyttää nimenvaihdosta. Europarlamentaarikko Lasse Lehtinen on kampanjoinut nimen muuttamista Suomen demokraateiksi.
Demariryhmää vetävä Tarja Filatov on liputtanut varovasti uudelle nimelle. Hän ehdotti viime lauantaina Kauppalehti Pressossa analyysiä, kumpi nimi puhuttelee paremmin liikkuvia äänestäjiä. Filatov tarkensi, ettei nykyinen nimi ole mikään taakka.
Radikaalina uudisraivaajana meritoitunut Liisa Jaakonsaari tyrmäsi tiistaina Uutispäivä Demarissa nimenmuutoksen. Jaakonsaari painotti, että SDP "brändinä" sisältää uskomattoman määrän kautta historian luottamusta herättänyttä, hienoa menneitten sukupolvien työtä. Tärvelisikö uusi nimi vanhan perinnön?
Nimenvaihdos sisältänee varmasti riskejä. Olisiko se kuitenkin sellainen riski, jonka SDP:n kannattaisi ottaa, mikäli pyrkii uskottavaksi tulevaisuuden linjanvetäjäksi? Valitettavasti "Suomen Sosialidemokraattinen puolue" -nimi viestii nuoremmalle polvelle tunkkaisuutta ja vanhakantaisuutta.
Tietenkin aiheellinen kysymys on, karkottaisiko demokraatti-nimi perinteisiä duunareita vasemmistoliiton syliin.
SDP:n uusi alku vaatinee myös puheenjohtajakisan. Heinäluoma saanee ensi kesän puoluekokouksessa haastajia.
Erkki Tuomiojan aika alkaa olla ohi. Kun Jouni Backman tippui eikä Osku Pajamäki yltänyt vieläkään parlamenttiin, haastajat voivat olla pelkästään naisia.
Tällä hetkellä varteenotettavin haastajaehdokas on Tarja Filatov, jota puolueen sekä oikeisto- että vasemmistoleirin kellokkaat ovat jo houkutelleet kisaan. Filatov on luvannut harkita vakavasti ehdokkuutta.
Mikäli Filatov ei rohkene lähteä kisaan, haastajaksi nousee nuoremman polven naisia.
Demaripalavereissa on pyöritelty muun muassa ex-ministeri Susanna Huovisen ja eduskuntaryhmän varapuheenjohtajan Jutta Urpilaisen nimiä. Heistä löytynee potentiaalia, jonka varaan Suomen demokaartit voisivat rakentaa uutta itseluottamusta.
Puheenjohtajataisto olisi oiva foorumi käydä avoin keskustelu SDP:n ja SAK:n suhteista. Filatovilla, Huovisella eikä Urpilaisella ole napanuoraa SAK:hon.
SDP:n vaalitappiosta kertynyt likapyykki pestään ensi keväänä viriävässä puheenjohtajakisassa.