Emme ole enää yhden puhuvan pään varassa, Tarja Filatov kuvailee SDP:n nykyistä tilannetta. Hallitusneuvotteluissa Filatov kaipasi puolueen puheenjohtajaa Paavo Lipposta. Silloin tuli vielä mieleen, että olisipa mukavampaa, jos Lipposesta olisi tullut pääministeri.
SDP:n vahvuus on Filatovin mukaan johdon moninapaisuus. Meillä on aina ollut monen hengen joukkue, jolla hommaa on viety eteenpäin. Julkisuuteen on näkynyt vain puolueen puheenjohtaja. On ymmärrettävää, ettei julkisuutta välttämättä kiinnosta ne ihmiset, jotka tekevät taustalla töitä, vaan henkilö, joka on muurin murtaja ulospäin.
Nyt uuden asemajaon kautta on tullut se tilanne, että on useampia henkilöitä, jotka näkyvät julkisuudessa. Vaikka SDP on yhtenäinen, niin tulemme hyvin erilaisista taustoista ja meillä on erilaisia painotuksia yhteisestä päälinjasta huolimatta.
Lipposen ja Filatovin lisäksi SDP:n johtavia politiikkoja ovat varapääministeri, valtiovarainministeri Antti Kalliomäki, ulkoministeri Erkki Tuomioja, puoluesihteeri Eero Heinäluoma ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman. Filatovin mukaan SDP:n taival hallituksessa on sujunut hyvin, vaikka puheenjohtaja ei ole hallituksessa. Asioiden hoitamista voi vaikeuttaa, jos eteen tulee SDP:ssä isoja ristiriitoja.
Jos asioissa ollaan hirveän erimielisiä ja tulee riitaa, se kärjistää välejä. Tällä hetkellä ei ole näköpiirissä sellaisia asioita, jotka kahauttaisivat niin voimakkaasti. Filatov painottaa, että SDP on tällä hetkellä poliittisesti varsin yhtenäinen. Hän muistuttaa, että puolueessa oli poliittisia ristiriitoja enemmän 1995 vaalikaudella.
Filatovin mielestä Lipponen on pystynyt yhteen sovittamaan hyvin puhemiehen ja puolueen puheenjohtajan roolit. Lipponen ei ole mikään lausuntoautomaatti, jolla on mielipide jok'ikisestä päätöksestä. Hän on isojen kansainvälisten ja talouspoliittisten kysymysten linjanvetäjä. Se sopii hyvin puhemiehen rooliin.
Koska Lipponen ei ole perustyypiltään perinteinen puoluepoliitikko, se asettaa Filatovin mielestä paineita muille demaripoliitikoille. Meiltä pitää tulla kannanottoja ihmisten arkeen liittyviin kysymyksiin.
Filatovin mukaan pääministerin tehtävät kahlitsivat Lipposen toimintaa puolueen puheenjohtajana. Hän harmittelee, että hallituksen budjetti-infoissa kukaan ei kertonut SDP:n saavutuksista. Kansalaisille pitäisi pystyä kertomaan puolueiden väliset erot.
Lipponen kertoi pääministerinä luonnollisesti asiat koko hallituksen näkökulmasta, kun taas Ville Itälä (kok.), Suvi-Anne Siimes (vas.) ja Jan-Erik Enestam (r.) pystyivät kertomaan omien puolueidensa budjettisaavutukset.
Filatov ei ennakoi vuoden 2005 SDP:n puoluekokouksen aientamista. Hän ei pohdiskele myöskään Lipposen mahdollista kiinnostusta EU-komissioon.
Sensuuripuheita ilmassa
Filatovin mukaan professori Antero Jyrängin lausunnot, että Lipposen ei pitäisi olla aloitteellinen EU-keskustelussa, kuulostavat sensuurilta.
Yhtä hyvin voitaisiin sanoa, että Tarja Filatov ei saa puhua sosiaalipolitiikasta tai koulutuspolitiikasta. Julkista keskustelua ei voi kieltää. Se on suomalaisen sananvapauden perusta.
On eri asia, jos edustaa samalla jotain instituutiota, pystyykö erottamaan sitä, puhuuko instituution edustajana vai jollakin muulla mandaatilla. Se olisi ongelmallista, jos Lipponen puhuisi eduskunnassa ja alkaisi esittää kantojaan istunnoissa.
Hallituksessa saa tapella ja vaikka julkisesti niin paljon kun haluaa asioidensa ja tavoitteidensa puolesta siihen asti kun asioista on tehty päätökset. Mutta sitten kun päätös on tehty, niiden takana seistään tai sitten lähdetään nostelemaan. Siinä ei ole enää rutinavaraan.
Filatovin mielestä sama periaate pitää toimia myös instituutioiden välillä. Hän kauhistelee, jos Suomen parhaiden asiantuntijoiden kiellettäisiin puhumasta sen takia, että he sattuvat olemaan tietyissä asemissa.