alberto.claramunt@kaleva.fi
Vuonna 2005 käynnistyi metsäteollisuudessa poikkeuksellinen näytelmä, kun työnantajat sulkivat paperikoneet kuudeksi viikoksi työehtosopimusneuvotteluiden nopeuttamiseksi. Työnantaja halusi laajentaa ulkopuolisen työvoiman käyttöä tehtaissa ja poistaa joulu- ja juhannusseisokit.
Tuolloin työnantajien sopimusneuvotteluja johti työmarkkinajohtaja Arto Tähtinen, suorapuheinen konservatiivi. Muistan elävästi, kuinka Tähtinen omaan töksähtelevään tapaansa esitteli tiedotusvälineille alan yritysten lohduttomia kannattavuuslukuja. Tähtinen osasi kiteyttää. Hänen luonnehdintansa metsäteollisuuden kannattavuudesta oli seuraava: pankistakin saa paremman tuoton. Liikevoittoprosentit matelivat jossakin nollan ja viiden välillä.
Tapasin Tähtisen uudelleen viime kesänä, ennen kuin hän virallisesti siirtyi eläkkeelle. Julkisuudessa puhuttiin paljon siitä, kuinka työnantajien suhteet Paperiliittoon paranevat, kun Tähtisen tilalle tulee diplomatiaa ymmärtävä, nuoremman polven juristi Jari Forss.
Kun esitin Tähtiselle teorian suhteiden paranemisesta jäärien siirtyessä sivuun, hän muistutti, etteivät alan perusongelmat mihinkään häivy työehtoneuvottelijoita vaihtamalla.
Viime keskiviikon tapahtumien jälkeen voi todeta Tähtisen olleen oikeassa - ikävä kyllä.
Metsäteollisuuden irtisanomiset lisäävät luonnollisesti kierroksia kunnallisvaaleja käyvissä puolueissa. Hallituspuolueista tilanne on herkkä keskustalle, jolla on paljon puolustettavaa Kainuussa.
Sosiaalidemokraateille ja etenkin puheenjohtaja Jutta Urpilaiselle massairtisanomiset ovat puolestaan ensimmäinen todellinen testi. Yleensähän vasemmiston kannatus nousee, kun talous hyytyy. Ja kun sdp ei ole edes kantamassa vastuuta hallituksessa, syntyy kiusaus tehdä populistista politiikkaa. Sitä se on puheenjohtajansa johdolla tehnytkin. Urpilainen on moittinut hallitusta toimettomuudesta. Erilaisia valmiussuunnitelmia olisi pitänyt tehdä paljon aikaisemmin. Arvostelun tarkoituksena on näyttää äänestäjille, että sinivihreä hallitus on osavastuussa irtisanomisista.
Tätä sanomaa mustiin pukeutunut Urpilainen toisti eduskunnan kyselytunnilla torstaina. Esityksessä oli enemmän näyttävyyttä kuin konkretiaa. Urpilaisen puoluetoveri, ex-ministeri Antti Kalliomäki kuittasikin lyhyesti, että jos vikaa etsitään, se löytyy teollisuudesta. Poliitikoilla on asian kanssa aika vähän tekemistä. Kyselytunnin jälkeen jäikin hämmentävä tunnelma: onko sdp realisti Kalliomäen vai populisti Urpilaisen linjoilla? Huomionarvoista oli sekin, ettei ex-puheenjohtaja, teollisuuspolitiikan läpikotaisin tunteva Eero Heinäluoma käyttänyt yhtään puheenvuoroa.
Kun irtisanovat yritykset ovat suuria pörssiyhtiöitä, joihin vaikuttavat maailmantalouden suhdanteet, metsäteollisuuden omat rakenteelliset vaikeudet ja valuuttakurssin sekä energian hinnan epäedullisuus, niin on suorastaan mahdotonta panna tasavallan hallitusta vastuuseen irtisanomisista. Epäilen, ettei siihen pysty edes retoriikan mestari Timo Soini.
Sdp:n kannattaakin valita Kalliomäen tie: tunnustaa tosiasiat ja lopettaa keinotekoinen hallituksen syyttely.
On toki kolmaskin vaihtoehto. Sdp voi ottaa mallia vasemmistoliiton puheenjohtajasta Martti Korhosesta, joka vaati työsuhdeturvaan parannuksia; yrityksille lisälaskua irtisanomisista.
Ehdotuksessa on sentään konkretiaa, joka Urpilaisen sinänsä jämäkästä esityksestä puuttui.