SDP:n kannattajat ovat menettäneet uskoaan hallitukseen.
Tänään julkaistava Kalevan mielipidekysely kertoo, että suomalaisten tyytyväisyys hallituksen toimintaan on selvässä laskussa. Tyytyväisten osuus on vähentynyt syyskuun jälkeen kymmenen prosenttiyksikköä. Se on tilastollisesti hyvinkin merkittävä pudotus.
Poliittisesti merkittäväksi muutoksen tekee tieto siitä, mikä on sen takana: lähes koko pudotus selittyy SDP:n kannattajien luottamuksen laskulla. Heidän keskuudessaan hallitukseen tyytyväisten osuus on laskenut syksystä jopa lähes kaksikymmentä prosenttiyksikköä.
Tällaista kehitystä kuvaa parhaiten sana romahdus. Tosin samalla on muistettava, että Kalevan mielipidekyselyjen pitkässä sarjassa Vanhasen hallituksen tyytyväisyyslukemat ovat kokonaisuudessaan yhä korkealla verrattuna edellisiin hallituksiin. Kymmenen vuoden aikana ei yhteenkään hallitukseen ole oltu yhtä tyytyväisiä kuin vielä syyskuussa oltiin nykyiseen kokoonpanoon. Nyt on palattu lähemmäs normaalitilannetta.
Normaalia ei silti ole, että iso pudotus selittyy yksinomaan toisen suuren hallituspuolueen kannattajien asennemuutoksella. Kun muut muutokset eivät ole erityisen suuria, syitä on pakko hakea SDP:n sisältä. Myös SDP:n tyytyväisyys hallituskumppani keskustaan on laskenut. Puolueilla on ollut kahnausta esimerkiksi aluepolitiikassa.
Kysely tehtiin pääosiltaan aikana, jolloin Paavo Lipponen oli jo ilmoittanut luopuvansa SDP:n puheenjohtajuudesta. Puoluesihteeri Eero Heinäluoma ei vielä ollut kertonut kantaansa, mutta hänet ymmärrettiin yleisesti vahvimmaksi seuraajaehdokkaaksi.
SDP:n sisällä huomio on näin kiinnittynyt kahteen henkilöön, joista kumpikaan ei ole hallituksessa. Puolueella on vahva ministeriryhmä, mutta siltä puuttuu keulakuva. Tärkeimmillä ministeripaikoilla siinä ovat valtiovarainministeri Antti Kalliomäki ja ulkoministeri Erkki Tuomioja, mutta hekin leimautuvat vahvasti vain omille sektoreilleen.
Puheenjohtaja, eduskunnan puhemies Lipposen rooli suhteessa hallitukseen on jäänyt hyvin hämäräksi, ja epäselvyys puolueessa jatkuu ainakin kesäkuun puoluekokoukseen asti. Samaan aikaan pääministeri Vanhanen on vakiinnuttanut asemansa hallituksen johdossa. SDP:n puolueväki ei ilmeisesti kahden Lipposen pääministerikauden jälkeen helposti sopeudu tällaiseen rooliin.
Tulokset antavat aineksia keskusteluun siitä, pitääkö puheenjohtajan olla aina hallituksessa. RKP:n Jan-Erik Enestamin valinta tässä on selvä: kun hän ilmoitti viikonloppuna jättävänsä puolueen puheenjohtajan tehtävät ensi vuonna, hän ilmoitti samalla luopuvansa ministerin paikasta. Enestamin seuraaja on näin itsestään selvästi mukana hallituksessa.
Vaikkahallitus henkilöityy pääministeriin, on huomionarvoista havaita, että tyytyväisyys Matti Vanhaseen on selvästi korkeammalla kuin tyytyväisyys koko hallitukseen. Vanhasen henkilökohtainen suosio on päivänpolitiikassa mukana olevalle poliitikolle huikean korkea: kaksi kolmasosaa suomalaisista on hänen toimintaansa tyytyväisiä. Keskustalaiset ovat tässä tietysti oma lukunsa, mutta suosio on korkealla myös SDP:n ja kokoomuksen kannattajien keskuudessa.
Vanhasen vähäeleinen tyyli toimia koetaan yhä selvästi miellyttäväksi. Samalla tulokset antavat ounastella erittäin mielenkiintoisia presidentinvaaleja, jos vastakkain olisivat Tarja Halonen ja Matti Vanhanen: molempien suosioluvut ovat poikkeuksellisen korkealla ja ylittävät puoluerajat.