Ennen kysyttiin, kuinka Kekkoselta sujuu rock ´n´roll. Nyt kysytään, miten demareilta sujuu presidenttipeli. Puolueella kun on tapana sählätä ehdokasvalinnoissaan.
Urho Kekkosen kauden lopulla toverit jähnäsivät Kalevi Sorsan ja Mauno Koiviston välillä, mutta päätyivät lopulta Koivistoon. Vuoden 1994 vaalien alla Martti Ahtisaari tuli, näki ja voitti Kalevi Sorsan, jonka piti olla SDP:n itseoikeutettu presidenttiehdokas Koiviston jälkeen. Sorsan tappio jätti syvät arvet demarikenttään ja johti osaltaan siihen, ettei Ahtisaari ollut mukana vuoden 2000 vaaleissa. Potin korjasi muuan Tarja Halonen.
Torstaina samainen Halonen vahvisti epäuutisen eli ehdokkuutensa, jota kaikki asioita seuraavat olivat osanneet odottaa siitä lähtien, kun hän oli kertonut jo helmikuussa 2004, että hän oli jo tehnyt oman päätöksensä. Hän ei vain halunnut kertoa sitä julkisuuteen ennen aikojaan. Ennen aikojaan tarkoitti SDP:tä. Hän odotti, että oma puolue tekisi ensin omat järjestöpäätöksensä.
Lähetystöä SDP:stä ei kuitenkaan kuulunut ennen viime keskiviikkoa, jolloin se käväisi vaivihkaa puheenjohtaja Paavo Lipposen johdolla pyytämässä Halosta ehdolle. Puoluehallitus oli antanut edellisenä torstaina puoluejohdolle valtuudet esittää Haloselle pyyntö asettua SDP:n ehdokkaaksi.
Ennen vanhaan oli tapana, että fanfaarit pantiin soimaan, kun tällaisia pyyntöjä esitettiin. Tapahtumalle toivottiin mahdollisimman laajaa julkisuutta. Nyt aika ja tavat ovat toiset.
Halonen pani heti tuulemaan. Kansliasta putkahti julkisuuteen keskiviikkona tiedote, että presidentti pitää torstaina tiedotustilaisuuden. Syytä ei kerrottu, mutta kaikki arvasivat, mistä oli kyse. Yleisradio rahtasi kameransa ja mikrofoninsa Mäntyniemeen, joten presidentti saattoi ilmoittaa ehdokkuudestaan suorassa radio- ja tv-lähetyksessä.
Demarit ottivat kokoomukselle ja keskustalle menettämänsä aloitteen käsiinsä presidenttipelissä ainakin hetkeksi. Halonen ilmoitti ilman korulauseita ehdokkuudestaan Mäntyniemen eleganteissa tiloissa. Julkisuuteen välittyi kuva, että presidentti päätti asettua uudelleen kansan käytettäväksi.
Vaihtoehtona olisi voinut olla, että hän olisi suostunut vanhaan tapaan kameroiden edessä SDP:n johdon pyyntöön. Valittu tapa tarkoitti sitä, puoluepolitiikka häivytettiin taka-alalle julkisuusoperaatiossa.
Vaikka Halonen ja demarit hoitivat ehdokkuuteen liittyvän julkisuuspelin taiten, presidenttipelin avaussiirrot eivät ole sujuneet heiltä aivan yhtä hyvin. Pikemminkin voi kysyä, mitä ja miksi puolueessa on oikein vitkuteltu. Halonen kun on halunnut ilmoittaa jo pitkään ehdokkuudestaan kansalle, mutta SDP on painanut jarrua.
SDP:n säännöissä sanotaan, että presidenttiehdokkaan valitsee valtuusto, mutta vielä viime vuonna SDP:ssä suunniteltiin, että valinta hoidetaan puoluekokouksessa Jyväskylässä kesäkuussa. Tällä haluttiin korostaa tapahtuman juhlavuutta.
SDP:n puoluetoimiston strategit tulivat kuitenkin toisiin aatoksiin viime vuoden puolella, ja puolueen valtuusto vahvisti maaliskuussa, että presidenttiehdokas valitaankin vasta syksyllä ylimääräisessä valtuuston kokouksessa. Haloselta pyydettiin tietoa ehdokkuudesta viimeistään elokuuhun mennessä.
Vaikka SDP:llä oli gallupien ylivoimainen ykkösnimi haavissaan, puolue jarrutteli häntä. Aivan samoin SDP teki kuusi vuotta sitten tunnetuin seurauksin. SDP:ssä on perusteltu tämänkertaisen valinta-aikataulun hitautta muuttuneella pelitilanteella eli keskustan ja kokoomuksen loppusyksyyn sijoittuvilla ylimääräisillä puoluekokouksilla. Taustalla vaikutti myös se, ettei Halosta haluttu asettaa alas ammuttavaksi jo kesällä.
Lopputulos on kuitenkin aivan toisenlainen. Halonen ilmoitti ehdokkuudestaan hyvissä ajoin ennen puoluekokousta ja poistu ajatellun suojauksen. Näissä oloissa hänet voisi asettaa SDP:n ehdokkaaksi jo puoluekokouksessa, mutta se ei ole enää mahdollista, kun vaali ei ole kokouksen asialistalla.
Tällä kaikella on yksi merkittävä seuraus: Halonen ei varasta glooriaa uudelta puheenjohtajalta (Eero Heinäluoma). Paavo Lipposen seuraaja saa paistatella julkisuudessa päätähtenä. Halosen vuoro tulee syksyllä, kun hänet asetetaan virallisesti ehdokkaaksi.
Halosen ja SDP:n johdon välillä on ollut selvä näkemysero etenemisvauhdista. Halonen olisi halunnut ilmoittaa ehdokkuudestaan paljon aikaisemmin. Jo viime marraskuussa häneltä saatiin merkki lievästä kärsimättömyydestä, kun SDP:stä ei kuulunut pihahdustakaan. "Sitä minä nyt olen ystävällisesti ilmoittanut eri suuntaan, että sanokaa aika ja paikka niin sanon kantani", hän sanoi puoli vuotta sitten.
Jos oikein tarkkoja ollaan, Halonen ilmoitti jo puolitoista vuotta sitten tekevänsä päätöksensä "riittävän ajoissa".
Demarijohdon jarruttelua voi selittää sillä, että Halosta veikkailtiin kansainvälisiin tehtäviin ja tilanne haluttiin pitää auki Paavo Lipposta varten. Selitys lepää kuitenkin heikolla pohjalla, koska Halosella ei ollut riittävästi kannatusta mihinkään merkittävään tehtävään - ja hän halusi itse jatkaa presidenttinä.
Jos taas jarruttelua selitetään taktisilla syillä, sekin selitys ontuu, koska mikään ei ole mennyt niin kuin SDP:n taktikot olettivat. Tai sitten demarit ovat vain armottomia sähläreitä - ja voittavat vaaleja siitä huolimatta.