Eduskunta päätti keskiviikkona kiivaan keskustelun jälkeen, että Suomi lainaa Kreikalle 1,6 miljardia euroa osana 110 miljardin euron lainapakettia. Tulos oli odotettu ja oikea.
Vähemmän odotettua ja käsittämätöntä oli kuitenkin se, että suurin oppositiopuolue SDP äänesti esitystä vastaan. Menettelemällä näin vastuullisena Eurooppa-puolueena tunnettu SDP sortui periaatteellisesti painavassa asiassa lyhytnäköiseen taktikointiin ja populismiin.
Opposition tehtävä ja etuoikeus on haastaa hallitusta ja esittää oma vaihtoehtonsa. Koska hallitus kantaa vastuun, opposition ei tarvitse kantaa suurta huolta siitä, mihin sen vaihtoehdot voisivat johtaa. Tällainen on normaalia parlamentaarista menoa.
Kreikka-paketissa demarit tavoittelivat kuitenkin kuuta taivaalta. SDP väänsi Kreikka-lainasta sisäpoliittista käsikassaraa, kun kysymys on mutkikkaasta kansainvälisestä järjestelystä, jossa Suomi ei yhtenä euromaana voi sooloilla. Pää- ja valtionvarainministerien jyrkät arviot SDP:n menettelystä osuivatkin naulan kantaan.
SDP on nykyjohtonsa aikana jo tätä ennen siirtynyt vakiintuneelta linjaltaan pari piirua populismin suuntaan. Selkeimmät esimerkit ovat presidentin aseman korostaminen parlamentarismin kustannuksella ja maahanmuuttovastaisten mielialojen halpahintainen kosiskelu. Nyt puolue siirtyi samaan suuntaan kerralla useita piiruja.
Vaikka keskustapuolue ja kokoomus eivät sanokaan asiaa ääneen, SDP:n nihilistisestä linjasta voi paisua kivi niiden kenkään seuraavissa hallitusneuvotteluissa. SDP:n johto laskeskelee, että viis uskottavasta politiikasta, jos vain räväkät kannanotot ovat kansalaisten mieleen ja vievät sen suurimmaksi puolueeksi ja hallitukseen.