Sosiaalidemokraattisella puolueella SDP:llä on ollut pallo hukassa pitkään. Puolueelta puuttuu näkemys siitä, mihin Suomea haluttaisiin viedä. Tämä tuli selkeästi esille yhteiskuntasopimuksesta käydyssä keskustelussa.
Vaikka SDP on perinteisesti kannattanut kolmikantaista sopimusyhteistyötä, se torppasi Sipilän hallituksen aikeet yhteiskuntasopimuksesta johtamansa SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen voimin. Puheet omasta yhteiskuntasopimuksesta ovat tämän jälkeen nähtävissä puhtaana poliittisena pelinä ja pisteiden keruuna.
SDP:n eduskuntaryhmä päätti tällä viikolla pitämässään kesäkokouksessa laatia oman yhteisen vastuun sopimuksen, jota valmistelemaan se kutsuu kaikki muut puolueet, ammattiliitot ja eri kansalaisjärjestöt.
Tavoite on mahtipontinen, mutta samalla mahdoton. On vaikea kuvitella, että SDP:n kutsuun vastattaisiin myönteisesti muualta kuin korkeintaan poliittisen kentän samalta laidalta. Tällöin se tulee jäämään torsoksi.
SDP:stä sanotaan, ettei sopimus ole millään lailla vastakkainen hallituksen pyrkimysten kanssa. Muunakaan sitä on vaikea nähdä.
Poliittista uskottavuutta SDP tavoittelee hankkeen vetäjäksi kutsutun, entisen SAK:n puheenjohtajan ja työministerin Lauri Ihalaisen nimittämisellä hankkeen vetäjäksi yhdessä suurelle yleisölle tuntemattoman yrittäjän Salla Saarisen kanssa.
Ihalainen tunnetaan sovunrakentajamiehenä, joten hänen valinnallaan hankkeen vetäjäksi yritetään luoda jonkinlaista uskottavuutta. Ihalainenhan nauttii laajaa luottamusta muuallakin kuin omiensa keskuudessa.
Ihalainen ei kuitenkaan muuta muuksi sitä tosiasiaa, että SDP tulee tässäkin kysymyksessä jälkijunassa. Jos se olisi aidosti tahtonut sopimusta, miksi se lähti omille teilleen jo silloin kun Sipilän sopimus oli vielä auki?
Voi olla, että hallitus yrittää vielä kolmannen kerran yhteiskuntasopimusta, mikä ei ole kokonaan pois suljettu vaihtoehto. Mutta on turha kuvitella, että se tapahtuisi SDP:n ehdoilla.
Mikäli SDP mielii olla mukana rakentamassa uutta sopimusta, sen on tultava ulos poterostaan. SDP:n voima ei riitä sanelemaan ehtoja. Se riittää haraamaan vastaan ja aiheuttamaan levottomuutta, mutta sillä ei pitkälle pötkitä tässä tilanteessa. Aktiivinen tuki sen sijaan saattaisi avata sopimuksen tiellä olevat solmut.
Ihalaisen mukaan SDP:n yhteiskuntasopimuksen tarkoituksena on saada aikaan talouden kasvua ja kohentaa työllisyyttä suomalaista työelämää kehittämällä. Sama kaiku on askelissa hallituksellakin. Tähänhän myös se pyrkii.
Pelkkä ylimalkainen tavoite ei kuitenkaan riitä sopimuksen sisällöksi. Katkesivathan yhteiskuntasopimusneuvottelut juuri siihen, ettei keinoista päästy edes keskustelemaan eikä lopullisesta tavoitteestakaan oltu yhtä mieltä.
Vain tilannearvio yhdistää hallituksen ja opposition: maan talouden tila on erittäin vakava ja vaatii kovia toimia tointuakseen.