SDP uusi kesällä johtonsa ja vaihtoi ministereitään syyskuussa. Operaatio on ollut onnistunut, sillä puolueen myötätyyli gallupeissa on vain voimistunut, ja se on onnistunut vetämään pientä kaulaa keskustaan.
SDP ja keskusta ovat kilpailleet jo noin kymmenen vuotta tasaväkisesti maan suurimman puolueen tittelistä niin vaaleissa kuin kyselyissäkin. SDP voitti vuoden 1999 eduskuntavaalit täpärästi. Onni potki puolestaan keskustaa 2003, jolloin Anneli Jäätteenmäki hankki puolueelleen vielä täpärämmän voiton kuin Lipponen SDP:lle neljä vuotta aiemmin.
Lipponen oli ykkönen kunnallisvaaleissa 2004. Neljä vuotta aikaisemmin pääpotin korjasi Jäätteenmäki. Tänä vuonna on kuitenkin tapahtunut jotakin, mikä on nostanut SDP:n kannatusta. Keskustan suosio on taas polkenut paikallaan tai on ollut lievässä laskussa.
Ero näkyy niin TNS Gallupin kuin Taloustutkimuksenkin mittauksissa. Kaikkein selvimmin se pisti silmään Taloustutkimuksen Yleisradiolle tekemässä kyselyssä, joka julkistettiin tiistaina. SDP teki siinä vuoden huipputuloksensa: 26,2 prosenttia. Ero keskustaan oli revähtänyt 2,3 prosenttiyksikköön.
Kysymys kuuluu nyt, mitä taivaallista demarit ovat tehneet tai mitä maata järisyttävää he ovat keksineet.
Vastausta on turha hakea politiikan kovista sisältökysymyksistä, hallituksen päätöksistä tai demarien hallituspoliittista välistävedoista. Sellaisia kun ei ole. SDP:n maatalouspoliittinen puheenvuorokaan ei ehtinyt vaikuttaa Ylen mittaukseen, ja sitä paitsi Eero Heinäluoma korjasi käsityksiä demariryhmän soolosta.
Vastausta kannattaa hakea mieluummin useista eri syistä kuin yhdestä yksittäisestä tempusta, joita puolueen uusi puheenjohtaja osaa kyllä tehdä, jos niin haluaa. Yksi selitys on siinä, ettei SDP ole enää pääministeripuolue. Valtiohoitajan rasitteet ovat siirtyneet Matti Vanhasen harteille, ja se näkyy keskustan kannatuksessa, jonka päälle myös hänen yksityiselämänsä sotkut heittävät varjonsa.
Lipposen vaihtuminen Heinäluomaan on niin ikään vaikuttanut SDP.n suosioon. Puolueelle näyttää nimittäin tulleen lisäkannatusta ainakin vasemmistoliitolta, joka sukelsi Ylen kyselyssä. Vasemmistoliittolaiset pitivät Lipposta liian oikeistolaisena. Heinäluoma on puolueen kannattajille pienempi paha - ja kannatussiirtymistä päätellen hän on osalle jopa hyväksyttävä persoona.
Vasemmistoliitto on vaikeuksissa vähäisen näkyvyytensä takia ja siksi, ettei puolueessa esiin vedetty populistinen linja toimi. Suvi-Anne Siimes, Martti Korhonen ja muut kellokkaat ampuvat yli ja syövät omaa uskottavuuttaan.
Demareiden myötätuulta vahvistaa myös Tarja Halosen huikea suosio. Ehkä kaikkein tärkein tekijä on kuitenkin puoluejohdossa ja ministeriryhmässä toteutettu ilmeen tuoreutus. Ministerivaihdokset ovat nimittäin SDP:n näkyvin oma operaatio tänä syksynä.
Ne tehtiin kuin suoraan politiikan oppikirjasta: nopeasti ja tehokkaasti. Leena Luhtaseen kohdistettu kritiikkikin vaimeni nopeasti.
SDP:tä ja keskustaa on pidetty hiljalleen hiipuvina puolueina, mutta niin vain nämä satavuotiaat porskuttavat yhä täyttä häkää eteenpäin. Niitä kannattaa lähes puolet suomalaisista.
Eritoten SDP:tä on vaivannut jo pitkään ukkoutumistauti. Ilmeisesti sen kannattajat ovat kuitenkin teräsvaareja, ja ehkä se on saanut, kuten keskustakin, myös uusia kannattajia.