SDP:n kielteinen kanta Suomen Nato-jäsenyyteen seuraavalla vaalikaudella kielii puolueen epätoivosta sen pyrkiessä takaisin hallitusvaltaan.
SDP aloitti ensimmäisenä eduskuntavaalikampanjoinnin linjaamalla turvallisuuspoliittisessa seminaarissaan, että Suomen ei pidä hakea Nato-jäsenyyttä nyt tai ensi vaalikaudella. Samalla puolue otti käyttöön uuden ulkopoliittisen termin yhteisövarainen turvallisuus.
On tietenkin reilua, että SDP kertoo hyvissä ajoin ennen vaaleja avoimesti Nato-kannastaan ja turvallisuuspoliittisista näkemyksistään. Se pakottaa muut puolueet ottamaan asiaan kantaa, halusivat ne sitä tai eivät.
Sinällään SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaisen linjaus ei sulje Nato-jäsenyyttä kokonaan pois, vaan korostaa, että se ei ole ajankohtainen seuraavalla vaalikaudella. SDP:n mukaan Nato-jäsenyydestä ei olisi Suomelle vaaraa, mutta se ei toisi liioin lisäarvoa.
Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko linjasi vuosi sitten, että "on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä". Sanamuodon tulkittiin olevan aiempaa suopeampi näkemys Suomen Nato-optioon.
SDP:n tuore kanta siirtää Nato-arvion tekemisen hamaan tulevaisuuteen. Linjaus merkitsee sitä, että SDP:n kannalta Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys ei ole ajankohtainen ainakaan seuraavaan puoleen vuosikymmeneen.
Tosiasia kuitenkin on, että Suomi on jo syvällä ja tiiviissä Nato-yhteistyössä niin EU:n, YK:n kuin myös Nato-johtoisten operaatioiden myötä. Käytännössä Suomi yhtenä EU-maana ei vain ole päättämässä puolustusliiton asioista kuten muut EU:n Nato-jäsenet. Myös Suomen Nato-suhteen jarruna toimiva Venäjä on syvällä yhteistyössä Nato-Venäjä-neuvoston kautta.
Toinen asia on, kuinka hedelmällistä ja rakentavaa Nato-asiasta jauhaminen on tässä vaiheessa. Helppoheikkimäisen vedon seurauksena voi olla, että poliittinen keskustelu ajautuu sivuraiteelle sen sijaan, että mietitään, miten Suomi ja suomalaiset selviävät mahdollisimman vähin vaurioin syvenevästä talouskriisistä.
Nato-jäsenyyden nostaminen vaaliteemaksi juuri nyt oli SDP:n kannalta epäonninen tai huonosti harkittu. Juuri samana päivänä UPM ilmoitti, että SDP:n vahvalla kannattaja-alueella Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa on jälleen edessä mittavat metsäteollisuuden vähennykset. Raskaan rakennemurroksen kanssa painiville työntekijöille päivän uutinen oli eittämättä jokin muu kuin Nato-jäsenyys.
SDP on perinteisesti keskittynyt puolustamaan pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja korostanut sosiaalipolitiikan asemaa yhteiskunnan rakentamisessa. Nyt se kuitenkin poliittisten suhdanteiden takia nostaa kärkeen turvallisuuspolitiikan.
Tässä on luettavissa aito hätä tulevien eduskuntavaalien tuloksesta. SDP:ssä nähtävästi lasketaan sen varaan, että ratsastamalla kansan Nato-vastaisuudella puolue nousee takaisin hallitusvaltaan. Vaalikenttää on helpompi kiertää, kun tietää, että ainakin tässä asiassa puolueella on kansan tuki takanaan.
SDP:ssäkin on jouduttu toteamaan se karu tosiasia, että taantuman oloissa oppositiopolitiikka ei ole helppoa. Perinteistä jakopolitiikkaa harjoittanut puolue on vaikeuksissa. Puolueen kannatuskehitys ja imago ovat kaukana valtionhoitajapuolueen loiston päivistä.
Yhteiskunnalliset ongelmat kuten eläkeiän nosto, kuntien vaikeudet ja säästöpaineet ovat vaalikamppailussa vaikeita aiheita, jos talous syöksyy nykyistä alamäkeä. Näissä oloissa äänien kerääminen ei ole herkkua millekään puolueelle. Ilman debattia asiat eivät kuitenkaan etene.