Pelottelua, mielistelyä ja suhmurointia. Tätä kaikkea vaalitaistelu on nytkin ollut. Äänestäjälle päin näkyvät mielistely ja pelottelu. Kummallakin keinolla yritetään kalastaa ääniä oman puolueen pussiin. Suhmurointia tapahtuu enemmän kulisseissa.
Siellä pelataan ja jaellaan jo vallan tuolejakin kiihtyvää tahtia. Vaikka silmät kirkkaina muuta vakuutellaan, yhdessäkään suuressa puolueessa ei seisota vain tumput suorina vaalitulosta odotellen. Valta- ja salkkupelilaskelmia tehdään kabineteissa.
Kisa kuumenee koko ajan. Se johtaa kaikenlaiseen tuuleen huuteluunkin. Yksi esimerkki on kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen esitys siitä, että seuraavassa hallituksessa työministerin paikkaa ei saa antaa SDP:lle missään hallitusvaihtoehdossa.
Katainen meni jopa niin pitkälle, että ehdotti keskustan ja kokoomuksen välistä periaatesopimusta, jolla jo ennen vaaleja estettäisiin työministerin salkun antaminen demareille. Myös sinipuna- ja punamultavaihtoehdoissa olisi Kataisen mielestä lähdettävä siitä, että SDP ei ensi vaalikaudella johda työministeriötä.
Esitys oli ufo jo syntyessään. Se jää pelkäksi puhallukseksi.
Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen tyrmää ehdotuksen suoralta kädeltä. Hän ei kuitenkaan malta olla heittämättä vastasyöttiä: "Tehdään mieluummin sopimus, että Matti Vanhanen on seuraavankin hallituksen pääministeri."
Tästäkään ei sopimusta synny. Surullisen kuuluisa kassakaappisopimus, jonka keskustan Paavo Väyrynen, kokoomuksen Ilkka Suominen ja ruotsalaisen kansanpuolueen Christoffer Taxell aikoinaan rustasivat porvaripuolueiden välille, varmistaa sen, että pääministerisopimuksia ei tehdä puolueiden kesken ennen vaaleja edes kulisseissa.
Työministerin salkku on ollut sosialidemokraateilla yhtäjaksoisesti vuodesta 1995. Juuri tähän Katainen iski. Hänen mielestään kolme vaalikautta työministeriötä johtaneet demarit ovat jarruina työllisyyspolitiikan uudistamiselle.
Lipposen ykköshallituksessa salkkua kantoi Liisa Jaakonsaari. Lipposen kakkosen aloittaessa työministerinä oli Sinikka Mönkäre. Tarja Halosen presidentiksi valinnan jälkeen tehty ministeriruletti nosti salkunkantajaksi Tarja Filatovin. Hän on hoitanut postia yhtäjaksoisesti vuodesta 2000.
Uuden hallituksen salkkujaossa SDP pitää työministerin salkusta entistä tiukemmin kiinni, jos ja kun puolue on kasaamassa uutta hallitusta.
Kun katsoo SDP:n työllisyyskymppiä, seuraavan vaalikauden tavoitelistaa työllisyyden parantamisesta vielä 100 000 uudella työpaikalla, olisi todella ihme, jos demarit luopuisivat työministerin salkusta muuten kuin äärimmäisen pakon edessä.
Ainoa, mikä vaihtunee on työministerin nimi.
Tämä ei tarkoita sitä, että SDP:ssä oltaisiin laajalti tyytymättömiä Tarja Filatoviin. Paine vaihtoon tulee tarpeesta saada uusia kasvoja hallitukseen ja halusta saada ministeriön organisaatiostakin saada enemmän uusi avauksia irti.
Siihen, kenestä ministeri tulee, vaikuttaa varsinkin suuressa puolueessa moni tekijä.
Sisäisessä salkkujaossa painaa muun muassa vaalipiirin tulos. Lisäpaikka tuo lisäpaineita salkkuun. Ääniharavat pitäisi saada näkyvään asemaan. Hallitusryhmissä pitäisi olla sukupuolten välinen tasa-arvo. Alueellisuuskin on otettava huomioon.
Paavo Lipposella oli tapana "sekoittaa" SDP:n ministerilistaa niin, että hän laittoi ministereitä heille itselleen oudoille posteille. Nyt salkkujen jako on tulossa ensi kertaa puheenjohtaja Eero Heinäluoman tehtäväksi. Hänen valintakriteereistään ei ole tietoa muuten kuin yhdeltä osin.
Heinäluoma teki nykyhallituksessa yhden ministeriruletin. Sen pyörittämisessä yksi keskeinen ajatus oli, että ministeripaikalta ei jätetä eduskuntaa, ei ainakaan vapaaehtoisesti.
Tämä selittänee sen, että oikeusministeriksi siirretty Leena Luhtanenkin pitkän empimisen jälkeen asettui vielä ehdolle eduskuntaan. Samaa logiikkaa noudattaen SDP:n tulevia ministereitä valittaessa painaa se, että he ovat valmiita asettumaan ehdolla myös vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.
Ministerivuoron kärkkyjälistan kärjessä on Pirkanmaa, josta ei ole ollut salkunkantajaa miesmuistiin. Jukka Gustafsson katsoo tulleensa pitkään syrjityksi salkkujaossa. Piia Viitanen on Filatovin tavoin puolueen varapuheenjohtaja, mutta tuskin tuleva työministeri.
Entä Pohjois-Suomi? Jos SDP yltää Oulun vaalipiirissä lisäpaikkaan, paineet saada yksi näkyvä asema kasvavat. Lapille se on vaikeampaa.
Liisa Jaakonsaaren paluumahdollisuuksia salkun kahvaan kaventaa Matti Ahteen paluu politiikan keskiöön. Heinäluoman "soturina", puoluevaltuuston puheenjohtajana, Ahde on kerännyt kokemuksensa päälle uutta vaikutusvaltaa. Toisaalta Ahdetta on jo istuteltu taas puhemiehen tuolillekin. Sinne on spekuloitu Jaakonsaartakin, joka nyt on profiloitunut ulkopolitiikassa. Erkki Tuomioja taas on nyt suositumpi kuin koskaan...
Näin kaikki kulissipeli on yhtä varmaa kuin lottonumeroiden ruksaaminen kuponkiin.