Kun hallitus asteli keskiviikkona iltapäivällä julkisuuteen kertomaan valtion ensi vuoden budjetin sisällöstä, päähuomio ei kiinnittynyt yleiseen taloustilanteeseen, valtion velan tai työttömyyden kasvun uhkaan vaan siihen, millaisen sovun päähallituspuolueet SDP ja kokoomus olivat hieroneet vanhuspalveluihin liittyvistä hoitajamitoituksista.
Lopputulos asiassa oli yllätys. SDP, joka viime aikoina on näyttänyt ottaneen kokoomuksesta henkisen ja poliittisen niskalenkin, antoi periksi mitoitusvaatimuksistaan, joita peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson ajoi näkyvästi puoluejohdon tukemana.
Ministeri peräsi lakiin mitoitusta, jonka mukaan laitoshoidossa yhtä vanhusta kohden olisi 0,7 hoitajaa. Laki kyllä tulee voimaan ensi vuoden kesällä, mutta ilman velvoittavaa mitoitusmäärittelyä. Sen sijaan hallitus sopi suosituksesta, joka on vähintään 0,5 hoitajaa vanhusta kohden.
Pakko tulee voimaan asetuksella vasta vuoden 2015 alussa, jos kunnat eivät ole alkaneet noudattaa siihen mennessä 0,5 hoitajan suositusta.
Oli etukäteen selvää, ettei hallitus kaadu kiistaan ja että kompromissi löytyy. Lopulta kyse oli siitä, miten rakentaa sellainen sopu, jossa kumpikin osapuoli säilyttää kasvonsa.
SDP voi nyt periksi annostaan huolimatta julistaa, että hoitajamäärän alimitoitukselle tulee puolueen ansiosta nollatoleranssi. Kokoomus voi taas ilmoittaa, että se torjui SDP:n laitospainotteisen vanhustenhoitonäkemyksen.
Selvää on, ettei SDP pääse nyt marssimaan kohti kunnallisvaaleja sellainen sulka hatussaan kuin vielä muutama päivä sitten näytti. Suurimmaksi pyrkivän puolueen on löydettävä uusia aseita syksyn vaalikentille.