Antti Kalliomäen työryhmän raportin mukaan SDP ajoi vaalikampanjan viimeisen kuukauden aikana kolmeen miinaan. Jakovarakeskustelu sekoitti puolueen viestiä. SAK:n epäonninen tv-mainos niputti SAK:n ja SDP:n yhteen. Kolmas vastoinkäyminen oli oikeusministeri Leena Luhtasen saama "sensaatiojulkisuus".
Ongelmaksi nousi myös puoluejohtaja Eero Heinäluoman uskottavuutta nakertanut imago-ongelma. Puheenjohtajan lisäksi muita näkyviä hahmoja ei tuotu riittävästi esille. SDP:n uskottavuuden mureneminen oli useiden tekijöiden summa. Puolue ei muun muassa onnistunut profiloitumaan uudistuspuolueena. Kampanjan kärjeksi valittu linja palvelusatsauksista ja veropolitiikan suunnan muuttamisesta ei uponnut kansaan eikä sitä pidetty uskottavana. Puolueen kanta perintöveroon jäi epämääräiseksi.
SDP:ltä puuttuivat sellaiset ohjelmalliset kärjet, jotka olisivat puhutelleet korkeammin koulutettuja. Puolue miellettiin yrittäjiin välinpitämättömästi suhtautuvaksi. Vaaleja edeltäneessä strategisessa tilannearviossa epäonnistuttiin. Kokoomus ei lähtenyt avoimeen julkiseen keskusteluun SDP:n vahvoilla alueilla. Työryhmä suosittaa puoluehallitukselle pitkän listan keinoja, joilla SDP:n uudistustyö aloitetaan.
Uudistamisotteeseen pitää lähteä positiivisesti, ei vastustajia leimaamalla. Puolueen on oltava jatkossakin ensisijaisesti aatepuolue, joka kokoaa kansalaisia yhteisvastuulliseen ja heikoimmista huolta kantavaan yhteiskunnalliseen uudistustyöhön.
SDP:n oman profiilin on oltava koko ajan riittävän vahva. Nöyryyttä tarvitaan, muttei nöyristelyä. Julkisuudessa esillä oleva puolueen henkilögalleria on pidettävä riittävän laajana ja monipuolisena. Valmiiksi vesitettyjä kompromisseja ei kannata tarjota. Arvojen pitää tulla ennen euroja niin puheissa kuin teoissa. On tajuttava, että elämää on myös SDP:n ulkopuolella.