Indie Oulu -klubi ja Vastakertomuksia-näyttelyn avajaiset Oulun taidemuseossa perjantaina 10.11. kello 18-21. Love Machine esitetään osana klubia taidemuseossa kello 19 ja ravintola Never Grow Oldissa kello 21.
Amerikkalaisen scifi-kirjailijan Philip K. Dickin nyrjähtäneet ihmiset ja tarinat ovat maistuneet Hollywoodille: Blade Runner, Minority Report ja Scanner Darkly.
Nyt Dickin robotit ja kyborgit ovat löytäneet vastakaikua myös näyttämötaiteen puolelta.
Oululainen tanssija ja näyttelijä Sami Henrik Haapala on dramatisoinut avainkohtauksen Dickin novellista James P. Crow. Se nähdään perjantaina Oulun taidemuseon Vastakertomuksia-näyttelyn avajaisissa ja myöhemmin illalla ravintola Never Grow Oldissa.
Sukellus Dickin maailmaan on nimeltään Love Machine. Siinä esiintyvät Sami Henrik Haapala ja Vaatu Kalajoki. Roolit ovat Herra Ihminen ja Androidi. Musiikkityyli on avaruusfunkpunkia.
"Ajatuksena on tuoda klubi taidemuseoon. Esitys on osa klubia. Dj-osastoa hoitavat ken-guru alias Jari Tolkkinen ja sen kaveri j-needle."
Dickin musta huumori iskee Haapalaan. Samoin kirjailijan ajatukset yhä inhimillisemmistä koneista. Samaan aikaan ihmiset itse muuttuvat kaavamaisemmiksi ja koneellisemmiksi.
"Dick on kaaoksen fani. Musta huumori pirstaloi hänen rakentamansa maailmat", Sami Henrik Haapala analysoi.
"Dick pallottelee sillä, että jos me rakennetaan laite, joka on ihmisen näköinen, ajattelee kuin ihminen ja luulee olevansa ihminen, niin miten se loppujen lopuksi enää eroaa ihmisestä."
Vaikka Dick on kirjoittanut novellinsa pääosin 1960- ja -70-luvuilla, ajatukset osuvat tähän päivään.
"Ihmiseltä odotetaan koko ajan enemmän ja enemmän. Pitää olla tehokas, joustaa ja tuottaa tulosta. Vaadimme häneltä koneen tehokkuutta. Samalla rakennamme koneita, jotka ovat koko ajan inhimillisempiä. Se on yksi osa ihmisen ristiriitaisuudesta", Haapala pohtii.
"Todellisuuden Tutkimuskeskuksen johtaja, helsinkiläinen ohjaaja Janne Saarakkala sanoi, että ihminen pyrkii rakentamaan täydellisesti itsensä kaltaisen koneen, jotta saisi tietää, mitä muuta ihmisessä on."
Haapalan mielestä on hyvä, ettei Dickillä ole selkeää paha tai hyvä -asetelmaa.
"Dick ei keskity teknologiaan vaan puhuu ihmisen sosiaalisesta tulevaisuudesta."
Perinteisessä scifissä teknologiaa yli-ihannoidaan tai sitten koko maailma tuhoutuu sen takia.
"Dick sijoittaa ihmiset ja robotit samaan maailmankaikkeuteen, siellä on ristiriitaisuuksia ja identiteettien särkymistä: olenko minä robotti vai ihminen. Vastakohdat kommunikoivat ja keskustelevat keskenään."
Nykyajan ihmisen suhde teknologiaan on ristiriitainen. Kaipaamme kovasti luontoon tai mökille. Siellä pitää kuitenkin mielellään olla ultramodernia: teräväpiirtotelevisio seinällä ja tähtitaivas saunan katossa. Ulkona tuikkiva aito versio ja kuultava pakkanen eivät riitä.
"Olen miettinyt pitkään, onko teknologia paha vai hyvä", Haapala huomauttaa.