Gudrun Schymanin ura Ruotsin vasemmistoliiton johdossa kesti tasan kymmenen vuotta. Ne ovat olleet hyvää aikaa sekä puolueelle että Schymanille itselleen, vaikka aivan kompuroimatta hän ei ole selvinnyt puoluejohtajakaudestaan.
Ennen Schymanin kautta puolue sai tyytyä 4-5 prosentin kannatukseen. Vuoden 1998 vaaleissa se keräsi peräti 12 prosenttia äänestäjistä taakseen ja siitä tuli hallituspuolue demarien yhteistyökumppani.
Nyt edessä on epävarmuuden aika, kun puolueen johtoon tulee vuodeksi väliaikainen johtaja, puolueen maine on saanut kolahduksen ja kaiken lisäksi edessä on kiivas kamppailu ennen syyskuun Emu-kansanäänestystä.
Schyman on kaudellaan saavuttanut merkittäviä voittoja, ajautunut dramaattisiin kriiseihin alkoholiongelmiensa vuoksi ja noussut aina yhtä näyttävästi takaisin jaloilleen.
Hänen itseluottamuksessaan ei ole mitään vikaan. Ilmoittaessaan sunnuntaina erostaan hän painotti, että valinta oli hänen omansa: "Minunkaltaistani henkilöä ei eroteta."
Vauhtisokeutta
Schyman myönsi tehneensä väärin veroilmoituksensa suhteensa. Suurin virhe hänen mukaansa oli kuitenkin se, ettei hän ollut palkannut riittävästi apuvoimaa selviytyäkseen kaikista tehtävistään sekä poliitikkona että yksityishenkilönä.
Hän on aina tehnyt selväksi, ettei hän suostu tyypilliseen poliitikon malliin. Vuonna 1996 hän sanoi haluavansa olla "nainen, äiti, rakastajatar ja puoluejohtaja - suurin piirtein tässä järjestyksessä".
Hänen mukaansa poliitikonkin pitää saada nauttia elämästään. Tämä avoin linja ja puolueen ideologinen uudistaminen houkuttelivat paremmin äänestäjiä kuin entinen "ukkoutunut" vasemmistopuolue.
Tultuaan puolueen johtoon 1993 hän vaati, että puolue luopuu kokonaan sosialistisen yhteiskunnan käsitteestä. Luokkataistelumentaliteetti sai jäädä syrjään ja demokratia nousi tärkeimmäksi johtotähdeksi.
Schyman ja puolue vastustavat Ruotsin Emu-jäsenyyttä. Nyt Schymanin eron uskotaan heikentävän merkittävästi vastustajien rivejä ennen syyskuun kansanäänestystä.