Savonlinna 23. Timo Mustakallio -laulukilpailun voitti sunnuntai-iltana Savonlinnassa oululainen tenori Petrus Schroderus (s. 1973) pianistinaan Olga Maslak. Tunnustus on 6 000 euroa.
Kakkossijan ja 1 350 euroa sai Alavudelta lähtöisin oleva sopraano Sirkka Lampimäki (s. 1973). Suomen kulttuurirahaston Eero Rantalan 3 500 euron apurahalla palkittiin Laitilassa syntynyt bassobaritoni Mika Kares (s. 1978)
Vaikka Scroderuksen kyvyt on Oulun seudulla opittu jo tuntemaan, hänen voittonsa tuli useille alan asiantuntijoillekin täytenä yllätyksenä.
Ihmetystä herätti myös se, että Schroderus yhä toimii siviiliammatissaan poliisina ja aikoo vielä maanantaiaamuna palata poliisin hätäkeskukseen päivystämään.
"Katsotaan nyt, soittelen ensin töihin", Schroderus kuitenkin kommentoi välittömästi kilpailun jälkeen, joten saattaa olla, ettei onnitteluja tarvitsekaan soitella numeroon 10022.
Mustakallion hengessä
Timo Mustakallio -kilpailun tuomariston muodostivat oopperajuhlien taiteellinen johtaja Raimo Sirkiä ja kamarilaulaja Matti Salminen.
He korostivat Timo Mustakallion hengessä taas palkinneensa parhaan ja kehityskelpoisimman nuoren äänen, kun kilpailun naispuolisten osanottajien joukossa oli monia laulajia, joita voi pitää jo täysinä ammattilaisina. He kuitenkin sortuivat valitsemaan liian kunnianhimoista kilpailuohjelmistoa, ikään kuin olisivat olleet Lappeenrannan laulukilpailuissa, joissa kiinnitetään huomiota aivan eri asioihin.
Heti sunnuntaina päivällä lauletun alkuerän jälkeen Soile Isokosken ja monen muun huippunimen manageri Pekka Pohjola, jolla on Saksassakin suurehko oma toimisto, aloitti Petrus Schroderuksen kanssa keskustelut muun muassa jatko-opinnoista Keski-Euroopassa.
Schroderuksen kaltaisia lyrico spinto -tyypin lyyrisiä tenoreita on Pohjolan mukaan maailmallakin niin harvassa, että lahjakkaaseen uuteen nimeen kannattaa aina satsata. Oulussa suurin piirtein samaa fakkia ovat edustaneet esimerkiksi Schroderuksen nykyinen opettaja Esko Jurvelin ja edesmennyt oopperalaulaja Esko Korvala.
Schroderus tulkitsi finaalissa Franz Lisztin laulun Pace non trovo sekä Herttuan kuuluisan aarian Questa o guella Giuseppe Verdin oopperasta Rigoletto. Alkukilpailussa hänen ohjelmassaan olivat Jean Sibeliuksen Svarta rosor ja Des Grieux'n aaria Donna non vidi mai Giacomo Puccinin oopperasta Manon Lescaut.
Lisztin laulu on sen verran kummallinen ja lyhytjänteinen teos, että sen valitseminen finaaliohjelmaan oli silkkaa uhkapeliä. Puccinista ja Sibeliuksesta alkanut hyvä lauluvire kuitenkin jatkui Mantovan herttuan bravuuriaariassa, joka huipensi finaalin Scroderuksen osalta onnellisesti. Aaria oli tosin hätäinen rytmisesti, mutta kirvoitti siitä huolimatta jopa enemmän bravo-huutoja kuin varma Puccini-numero alkukilpailussa.
Tuomaristonkin mukaan Schroderus voitti ylivoimaisesti yleisön huutoäänestyksen.
Paljon osaamista
Kakkossijan saanut Sirkka Lampimäki esitti finaalissa Aarre Merikannon tunnelmapalan Suolla sataa ja Yön kuningattaren aarian Der Hölle Rache Mozartin Taikahuilusta. Niissä oli yritystä ja paloa vaikka muille jakaa. Mikäli Lampimäki olisi malttanut olla laulamatta alkuerässä Gildan Caro nome -aariaa Verdin Rigolettosta, hänestä olisi jäänyt paljon hienompi kokonaiskuva.
Rantala-palkittu Mika Kares oli valinnut finaaliohjelmaansa Aulis Sallisen laulun Simppeli simme ja Hamppari hamme sekä Figaron aarian Non piú andrai farfallone amoroso Mozartin Figaron häistä. Hänellä on pehmyt ja sävykäs nallekarhumainen keskirekisteri, mutta äänestä puuttuu vielä sen verran voimaa, että nousut tahtoivat jäädä vajaiksi.
Helsinkiläinen sopraanon Marion Melnikin (s. 1982) finaaliohjelmassa olivat Oskar Merikannon laulu Ma elän! ja Despinan aaria In uomini, in soldati Wolgang Amadeus Mozartin oopperasta Così fan tutte. Hänen samettisesta ja kultivoituneesta äänestään oli helppo pitää. Kokemus heijastui otteista, vaikka Despinan aariassa hän sortui myös pikkusievistelyyn.
Niin ikään helsinkiläinen sopraano Sofia Kallio (s. 1974) tulkitsi Richard Straussin laulun Schlechtes Wetter ja Liùn aarian Non mi dir Giacomo Puccinin Turandotista. Sofia kallio oli ehkä koko kilpailun tasaisin laulaja, jonka hallittu, vaaleankaunis ääni jaksoi ihastuttaa. Mutta Liùksi hänestä ei uran tässä vaiheessa ole, kuten Matti Salminenkin huomautti palautteessaan.
Escamillon vaatteissa
Tamperelaisella mezzosopraanolla Merja Mäkelä (s.1978) on hyvä perusääni, vaikkakin hiukan kalsean puoleinen. Volyymia ja tulkintaa löytyi alkuerässä, mutta loppukilpailun El pano moruno -laulun Manuel de Fallan sarjasta Siete canziones populares espanolas sekä Dalilan aarian Mon coeur s'ouvre à ta voix Camille Saint-Saensin oopperasta Samson ja Dalila toteutuivat selvästi valjumpina.
Baritoni Teijo Lindström (s. 1978) Vantaalta aloitti finaalin laulamalla Francesco Paolo Tostin Aprilen. Toisena numeronaan hänellä oli Escamillon aaria Votre toast, je peux vous le rendre Georges Bizet'n Carmenista.
Kempeleessä Lindströmiä kai sanottaisiin tenoriksi, sillä niin korkea on hänen baritoninsa. Eläväinen tulkitsija kaiken kaikkiaan, jolle Escamillon mantteli valitettavasti jäi vielä monta numeroa liian suureksi.
Helsinkiläinen sopraano Ilona Jokinen (s. 1981) esitti loppukilpailussa Oskar Merikannon laulu Jos olet mun! ja Rosarion aarian La maja y el ruisenor Enrique Granadosin oopperasta Goyescas. Vakaa laulaja, mutta hänellä oli vaikeuksia resonoivan äänen soinnin säilyttämisessä, eikä hän kulttuurisestikaan oikein ollut Granadosin tasalla.