Berliini
Saksassa ei väännetä kättä pelkästään sosiaaliturvan uudistamisesta vaan koko ay-liikkeen tulevaisuudesta.Työntekijäjärjestöt pelkäävät menettävänsä sopimusoikeudet, jos liittokansleri Gerhard Schröderin on hankittava oikeisto-opposition tuki sosiaalipoliittisille uudistuksilleen.
"Saksalaisesta politiikasta ei tee hyvää pelkästään se, että liittokanslerina on sosiaalidemokraatti", sanoo Saksan ammattiliittojen keskusjärjestön DGB:n puheenjohtaja Michael Sommer ja viittaa satuun keisarin uusista vaatteista.
Saksan talous- ja verotulojen kasvu on pysähtynyt, ja valtio pärjää velvoitteistaan vain lainarahalla. Uutta velkaa pitää ottaa tänä vuonna 40 miljardia euroa, mikä on yli kaksi kertaa suunniteltua enemmän. Eläke- ja sairausvakuutuskassat välttävät katastrofin karsimalla palvelujaan tai nostamalla maksujaan. Työttömyyden lasketaan kipuavan vuoden loppuun mennessä 4,5 miljoonasta viiteen miljoonaan.
Sosiaalidemokraatit tukivat sunnuntaina pidetyssä puoluekokouksessa Schröderin kiistanalaisia talousehdotuksia. Melkein kaikki paikalla olleet 524 puoluevaltuutettua kannattivat talouspakettia, jolla pyritään lisäämään työllisyyttä.
Työttömät
maksumiehiksi
Agenda 2010:ksi nimetty sosiaalipoliittinen ohjelma pienentäisi palkan sivukuluja ja karsisi työttömyysetuisuuksia. Schröder uhakasi erota, ellei SPD asetu puoluejohtajansa taakse.
Työnantajat ja teollisuusliitot pitävät ohjelmaa riittämättömänä mutta askeleena oikeaan suuntaan. Ammattiliitojen keskusjärjestö vastustaa liittokanslerin ehdotuksia henkeen ja vereen. Niiden mielestä ohjelmalla ei luoda yhtään uutta työpaikkaa mutta kasvatetaan työttömien määrää sadalla tuhannella.
Erityisen epäsolidaariseksi Michael Sommer moittii Schröderin ideaa karsia työttömyyskorvauksia ja pakottaa työntekijät ottamaan sairauspäivärahan varalta yksityinen vakuutus. Työnantajat ja työntekijät ovat kustantaneet vakuutuksen tähän asti puoliksi.
Yli 55-vuotiaana työttömäksi joutuvalle maksettaisiin liittokanslerin ehdotuksen mukaan ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa 18 kuukautta nykyisen 32 kuukauden sijasta. Nuoremmat työttömät saisivat korvausta enintään vuoden ajalta. Pitkäaikaistyöttömät siirrettäisiin sosiaaliavun saajiksi.
"Tämä ei ole mikään sosiaalipoliittinen uudistus vaan epätoivoinen yritys paikata valtion tyhjää kassaa", tuomitsee Sommer.
Kauppaa
sopimusoikeuksilla
Agenda 2010 ärsyttää Michael Sommeria ja DGB:n mahtavimpien jäsenliittojen Metallin ja palvelualojen Verdin johtajia suunnattomasti jo sellaisenaan. Todellisiin ay-liikkeen pyhiin peruskiviin Schröder on kuitenkin kajoamassa purkamalla irtisanomissuojaa ja kyseenalaistamalla ay-liikkeen yksinoikeuden neuvotella ja solmia alakohtaisia työehtosopimuksia.
"Jos ay-liike ei saa sopia palkoista ja muista työehdoista, niin mitä virkaa sillä enää on", pohtii ay-johtaja.
Sommer pelkää Schröderin antavan ammattiliittojen sopimusoikeuden vaihdossa saadakseen parlamentissa ehdotuksilleen oppositiossa olevien kristillisdemokraattien tuen. Kanslerin oma, punavihreä enemmistö on liittopäivillä vain neljän äänen varassa, eikä kaikkia hallitusryhmien vastarannan kiiskiä ole vielä taltutettu.
"Emme halua uutta hallitusta vaan toisenlaista politiikkaa", torjuu ay-johtaja epäilyt hallituksen kaatamisesta mutta kysyy samalla, mitä virkaa on sosiaalidemokraattisella liittokanslerilla, joka toteuttaa kristillisdemokraattista politiikkaa.
Hänen mielestään Schröderin ideat tulevat kuin tilauksesta kristillisdemokraateille ja liberaaleille, jotka ovat vaativat nykyisenlaisen sosiaaliturvan ja irtisanomissuojan heikentämistä ja vastustavat ammattiliittojen sopimusoikeutta.
"Olisi kohtalon ivaa, jos oikeisto saisi tahtonsa läpi sosialidemokraattisen puolueen ja sosialidemokraattisen liittokanslerin avulla", sanoo Sommer.
Solidaarisuudelle
kysyntää
Vaikka Saksan suurimman työntekijäjärjestön jäsenmäärä on romahtanut kymmenessä vuodessa kymmenestä miljoonasta runsaaseen seitsemään miljoonaan, ja keskimäärin enää kolmannes työntekijöistä on järjestäytynyt, niin ay-johtaja uskoo ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuuteen.
"Työn muodot ja luonne muuttuvat, mutta solidaarisuuden tarve vain kasvaa."
Hän viittaa EU:n laajenemisen ja maapalloistumisen mukanaan tuomiin ongelmiin ja muistuttaa, että ammattiliitot ovat käytännössä EU:n 15 miljoonan työttömän ainoita edunvalvojia.