Kuluva talvi ei ole ollut helppo Saksan liittokansleri Gerhard Schröderille, ja vielä vaikeammaksi se muuttui sunnuntain osavaltiovaalien jälkeen. Hänen puolueensa SPD kärsi murskatappiot: Ala-Saksissa se meni alaspäin yli14 prosenttia ja Hessenissä yli 10 prosenttia. Samaan aikaan oppositiossa olevat kristillisdemokraatit kirjasivat itselleen komeat voitot.
Näissä vaaleissa ei ollut kyse vain puolueiden alueellisesta kannatuksesta, vaan ne olivat äänestäjien kannanotto Schröderin politiikkaan syksyisen uudelleenvalinnan jälkeen. Tulos kertoo perinpohjaisesta tyytymättömyydestä.
Liittokansleri otti itse niskoilleen vastuun vaalitappioista. Äänestäjien protestiin on ilmeiset perusteet: Saksan talous junnaa paikallaan, odotukset ovat alaspäin ja hallituksen politiikka näyttää pahan kerran tehottomalta. Sitten syyskuun vaalien saksalaiset ovat havainneet sekä verojen että työttömyyden nousseen.
Schröder joutui erikseen ilmoittamaan näissä oloissa, ettei aio harkita eroa tehtävistään. Se olisikin ollut ennenkuulumatonta osavaltiovaalien perusteella. Silti on selvää, että parlamenttivaalien jälkeiset neljä kuukautta ovat hänelle olleet poliittisesti katastrofaalisen huonoja. Irakin sotaa tiukasti vastustavassa ulkopolitiikassa hänellä tuntuu olevan enemmistön tuki, mutta se on tuonut säröjä tärkeään liittosuhteeseen Yhdysvaltain kanssa, ja sisäpolitiikan askelmerkit ovat kateissa.
Schröder on joka tapauksessa jo pohjalla. Maan talouden saamiseksi kuntoon tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, mutta niiden on pelätty säikyttävän SPD:n tukijoita. Kun äänestäjät nyt joka tapauksessa ovat kaikonneet, hänellä ei pitäisi olla enää mitään menetettävää. Silti voi kysyä, mistä päättäväisyys syntyisi nyt, kun sitä ei tunnu tähänkään asti olleen.
Oikeisto-oppositio on vahvistanut asemiaan osavaltioita edustavassa liittoneuvostossa, jolla on sananvaltaa lainsäädännössä. Saksan politiikassa on näin vaarana täysi pattitilanne. Toisaalta Schröder pystyisi nyt käyttämään oppositiota hyväkseen ajaakseen talouden uudistamiseen tähtäävää lainsäädäntöä.
Liittokanslerin edessä on vaikea valinta. Tähänastinen linja ei näytä vievän mihinkään. Toinen vaihtoehto voisi olla lähestyä oppositiota, mutta suostuuko se epäsuositun hallituksen tukijaksi, "suuren koalition" osaksi ilman ministeripaikkoja? Niin tai näin, Saksan politiikan ja talouden vaikeaan tilaan ei näy nopeaa käännettä.
paakirjoitus@kaleva.fi