Berliini Valtaenemmistö vastustaa Saksassa Irakin sotaa. Täällä vaikuttaa suorastaan kansalaisvelvollisuudelta tuomita amerikkalaisten ja englantilaisten hyökkäys. Riitaääniä kuuluu vähän. Rauhanaate näkyy demarien suosion kasvuna.
Viimeisen mielipidemittauksen mukaan 81 prosenttia saksalaisista torjuu sodan. Aseiden käytön Saddam Husseinia vastaan hyväksyy 14 prosenttia. Ennen operaation alkua vastustajien määrä oli suurempi.
Muutos johtunee siitä, että siviiliuhrien luku on pysynyt Irakissa pelättyä vähäisempänä ja sota näyttää jäävän lyhyeksi.
Saksalaisiin syvälle juurtunut rauhanaate juontaa Hitlerin aikojen katastrofista. Muistot maailmansodan miljoonista uhreista ja hävitetyistä kaupungeista ovat niin lähellä. Vuoden 1945 romahduksen jälkeen isänmaallisuus ja agressiivinen ulkopolitiikka ovat olleet Saksassa kirosanoja.
Liittokansleri Gerhard Schröderin johtama punavihreä hallitus on johdonmukaisesti ajanut rauhanomaista ratkaisua Irakin kriisissä. Se taitaakin olla ainoa asia, jossa kansa seisoo liki yksimielisenä kanslerin takana.
Puolueista ovat kaikki oppositiossa istuvia konservatiiveja lukuunottamatta kannattaneet Schröderin rauhan linjaa. CDU/CSU:n suhtautuminen kriisiin on jäänyt hieman hämäräksi. Ennen hyökkäystä ne tukivat toisaalta rauhaa, toisaalta hyväksyivät amerikkalaisten sotauhkauksen viimeisenä painostuskeinona riisua Saddam aseista.
Sodan puhjettua CDU:n puheenjohtaja Angela Merkel myönsi, että USA:n uhkavaatimuksen kuluttua umpeen väkivaltainen ratkaisu oli oikein. Tästä hän sai pahasti silmilleen, sillä konservatiiviset äänestäjätkin seisovat rauhan kysymyksessä hallituksen takana.
Monet saksalaiset ottavat sodan raskaasti. Aivan kuin he tuntisivat huonoa omaatuntoa tapahtumien kulusta. Totisimmat rauhan puolesta taistelevat ovat jopa sitä mieltä, ettei Saksassa saisi näinä aikoina edes nauraa. Jotkut ovat vaatineet viihdeohjelmien rajoittamista televisiossa.
Esimerkiksi berliiniläinen tunnettu kabaretisti Werner Schneyder kieltäytyy esiintymästä niin kauan kuin Irakissa soditaan. Sodasta harmitonta pilaa tehnyt tv-julkkis Harald Schmidt on taas julistettu itse piruksi.
Sadat tuhannet saksalaiset ovat osallistuneet rauhanmarsseille. Ensimmäisenä ehtivät kaduille maan koululaiset kesken koulupäivän, josta käynnistyi väittely siitä, kuuluuko Irakin sodan vastustaminen opetustyöhön vai ei.
Moni myös epäili, että nuoria kiinnosti vapaapäivä enemmän kuin aate.
Vaikka kansan enemmistö vastustaa sotaa, on rauhanmarsseille osallistunut berliiniläisen sosiaalitukimuslaitoksen selvityksen mukaan pääasiassa vasemmistolaisia.
Irakin tapauksessa on ainakin kaksi voittajaa: Saksan evankelinen ja katolinen kirkko. Molemmat ovat tuominneet yksiselitteisesti sodan ja järjestäneet ahkerasti rauhanjumalanpalveluksia. Kirkot ovat vetäneet muuten maallistunutta väkeä harvoin niin paljon kuin nyt.
Sodan seuraukset huolestuttavat suuresti saksalaisia. Konfliktin pitkittyessä pelätään muun muassa maan talouskriisin syventyvän. Asiantuntijat varoittavat työttömien määrän nousevan pahimmillaan puolella miljoonalla.
Toisena keskeisenä huolenaiheena pidetään Saksan ja USA:n vahingoittuneita suhteita. Eräiden poliittisten tarkkailijoiden mukaan Saksa uhkaa jäädä sen vuoksi kansaivälisellä kentällä syrjästä katsojaksi.