Schrö­der käy tor­jun­ta­tais­te­lua

Saksan ensi kuun liittopäivävaaleissa on paljon pelissä. Sosiaalidemokraattien johtomandaatin jatkumista uhkaa vakavimmin kasvava työttömyys.
Saksan liittopäivävaaleihin on enää kuutisen viikkoa. Mitä lähemmäksi vaalipäivä tulee, sitä huonommilta näyttävät sosiaalidemokraattisen liittokanslerin Gerhard Schröderin mahdollisuudet selviytyä vaaleista voittajana. Tappion uhka on saanut hänet profiloitumaan tavalla, jolla voi olla suuria kansainvälispoliittisiakin seurauksia.
EU:n talousveturin vaalit ovat tärkeät unionin lähitulevaisuuden kannalta. Schröder on tuonut Saksan EU-politiikkaan lisää kansallista itsekkyyttä. Kristillisdemokraattisen edeltäjän Helmut Kohlin unionipolitiikka rakentui Saksan ja Ranskan akselin varaan. Saksalla on avainrooli itälaajentumisessa, joten siksikään ei ole yhdentekevää, onko seuraava liittokansleri Schröder vai kristillisdemokraatti Edmund Stoiber.
Demarien tappio katkaisisi todennäköisesti vihreiden hallitusuran. Sisäpoliittisista vaaliteemoista kuumin on työttömyys, joka puhkaisi juuri poliittisesti maagisen neljän miljoonan rajan. Aiheeseen liittyy riidanalainen esitys, että työpaikkoja luotaisiin työttömyyden pahiten riivaamaan itäiseen Saksaan 150 miljardin euron tukipaketilla.
Eniten huomiota on herättänyt kuitenkin Schröderin ulkopoliittinen toimeliaisuus. Kanslerin mukaan Saksa ei tukisi Yhdysvaltain hyökkäystä Irakiin edes siinä tapauksessa, että YK:n turvallisuusneuvosto näyttäisi hankkeelle vihreätä valoa. Toisen maailmansodan jälkeenhän maat ovat korostaneet strategista kumppanuuttaan, josta Schröder ottaa nyt etäisyyttä.
Schröder on varoittanut, että hyökkäys Irakiin särkisi kansainvälisen terrorismin vastaisen rintaman. Liittokanslerin mukaan Saksa on valmis osoittamaan solidaarisuutta Yhdysvalloille, mutta ei lähtemään sotaseikkailuun niin kauan kuin hän on johdossa. Vaikka varoitus tuli yllättävästä suusta, se heijasteli laajemminkin eurooppalaistuntoja hypervaltaa kohtaan.
Suoraa puhetta arvostetaan Yhdysvalloissa, mutta näin kova kieli yhdeltä avainliittolaiselta jättää jälkensä ja vain lisää Yhdysvaltain omapäisyyttä. Esimerkiksi Ranska, jonka Yhdysvaltain-suhde on kroonisen tulehtunut, on presidentti Jacques Chiracin suulla sanonut vain, että Irakin-sotaretkeen tarvitaan turvallisuusneuvoston mandaatti. Stoiber katsookin, että Schröder yrittää tehdä Irakista vaaliasetta. Aseen valinta ei ole huono, sillä pasifismilla on Saksassa paljon kannattajia.

Vaalituloksen ratkaisevat kuitenkin kotoiset aiheet. Maailmantalouden epävarmuus on myrkkyä Schröderin vaalikampanjalle. Työttömien määrä kolkuttelee jo tasoa, jolla se oli kristillisdemokraattien johtokaudella.
Schröder onkin nyt helppo naulata kiinni vaalilupaukseensa painaa työttömyys 3,5 miljoonaan. Hän lupasi vaalikampanjassaan, että jollei työttömyys taitu, demarit eivät ansaitse eivätkä tule valituiksi uudelleen johtoon. Demarien ahdinko näkyy mielipidetiedusteluissa seitsemän prosenttiyksikön takamatkana. Schröderin kutakuinkin ainoa toivo on, että hänen henkilökohtainen suosionsa on yhä Stoiberia suurempi. Schröder nousi valtaan dynaamisen uuden johtajan maineen avulla. Eväät ovat osoittautuneet yllättävän köykäisiksi lyhyessä ajassa.