Pääkirjoitus

Schö­de­rin seu­raa­va siirto

Saksan liittokansleri Gerhard Schröderin uhkapelissä paikkansa säilyttämiseksi nähtiin perjantaina toinen siirto.

Liittokansleri Gerhard Schröder sai hallitukselleen epäluottamuslauseen ja joutui huomionkeskipisteeksi.
Liittokansleri Gerhard Schröder sai hallitukselleen epäluottamuslauseen ja joutui huomionkeskipisteeksi.

Saksan liittokansleri Gerhard Schröderin uhkapelissä paikkansa säilyttämiseksi nähtiin perjantaina toinen siirto. Liittokansleri pyysi hallitukselleen epäluottamuslausetta.
Saksan liittopäivillä todistettiin perjantaina eriskummallista tapahtumaa, kun sosiaalidemokraattinen liittokansleri Gerhard Schröder haki hallitukselleen tieten tahtoen epäluottamuslauseen. Vaikka politiikassa tarkoitus usein pyhittää keinot, on hyvin epätavallista, että hallituksen johtaja haluaa itse kaataa kabinettinsa.

Oudolta näyttävä manööveri on jatkoa Schröderin aiemmalle ilmoitukselle järjestää ennenaikaiset liittopäivävaalit. Se ei onnistu ilman epäluottamuslausetta. Uudet vaalit pidetään näillä näkymin syyskuussa. Temppunsa avulla Schröder yrittää epätoivoisesti tarrautua valtaan, mutta hänen otteensa siitä näyttää väkisinkin kirpoavan.

Mielipidetiedusteluissa Schröderin johtaman SPD:n suosio on pudonnut jo alle 30 prosentin. Siihen on selviä syitä. Maan talouskasvu ei ole odotuksista huolimatta vahvistunut, ja työttömien määrä hipoo viittä miljoonaa. Siinä missä SPD kompuroi, on sen päävastustajan kristillisdemokraattien suosio viimeisen kuukauden aikana liikkunut 45 prosentin paikkeilla, jopa ylempänäkin.

Normaaliaikataululla Saksassa järjestettäisiin vaalit ensi vuonna, mutta Schröderin epätoivoisen yrityksen toiveena on saada ennenaikaisilla vaaleilla itselleen poliittinen aloite käsiinsä. Hän on sanonut vaaleja tarvittavan, jotta maan taloudessa voidaan vielä läpi sen kipeästi tarvitsemat uudistukset.

Olisi kuitenkin suoranainen ihme, jos Schröder kykenisi syksyyn mennessä kokoamaan sellaisia näyttöjä, että äänestäjät muuttaisivat mieltään. Paljon todennäköisempää on, että liittokanslerin nimi on syksyllä Angela Merkel ja maan valtapuolue kristillisdemokraatit.

Saksan poliittinen elämä on kaikkiaan melkoisessa tuiverruksessa. Hidas talouskasvu, huima työttömyys etenkin entisen Itä-Saksan alueella ja työpaikkojen pako ulkomaille on kasvattanut kristillisdemokraattien mutta myös laitavasemmiston kannatusta. Itä-Saksan perua olevan uuskommunistisen PDS:n ja SPD:stä eronneen entisen puheenjohtajan Oscar Lafontainen Wasg-vaihtoehtoliike ovat löytäneet toisensa ja ovat näillä näkymin menossa yhdessä vaaleihin. Ryhmittymä on erityisesti hyötynyt Schöderin peräämistä ja läpiviemistä hyvinvointietuuksien leikkauksista. Tuoreessa kyselyssä liittouma sai peräisi 11 prosentin kannatuksen.

Saksan vasemmistossa on nyt tungosta, kun mukaan lasketaan vielä nykyinen hallituspuolue vihreät. Vuoden 2002 vaaleissa se sai lähes yhdeksän prosentin kannatuksen, mutta tuoreimmat mittaukset näyttävät sille pari prosenttiyksikköä matalampia numeroita.

Periaatteessa Saksan vasemmistolla on tulevissa vaaleissa hyvät mahdollisuudet saada yli 50 prosenttia äänistä, mutta yhteisen koalition muodostaminen niiden kesken lienee mahdotonta. Lafontaine ei voisi uskottavuuttaan menettämättä lähteä Schröderin kanssa samaan hallituksen, kun on vasta SPD:stä ovet paukkuen lähtenyt. Toisaalta hänen uuden liikkeensä ja PDS:n linja eroaa tätä nykyä niin paljon Schröderin ajamista asioista, ettei ajatus ole edes politiikan sisältöjen puolesta mahdollista.

Arvaamattomuutta vaalien tulokseen tuo myös äänikynnys. Puolueiden kannatuksen on ylitettävä viiden prosentin raja tai niiden on saatava liittopäiville vähintään kolme suoraan valittua edustajaa. Vaalikynnys on etenkin vapaiden demokraattien uhkana. Saksan politiikassa on kaiken todennäköisyyden mukaan edessä perinteisiä asetelmia vavisuttava syksy.