Rajatarkastukset ovat muodossa tai toisessa palaamassa Euroopan unionin sisärajoille.
Keski-Euroopassa Saksa, Itävalta ja Slovakia ovat ilmoittaneet ottavansa rajatarkastukset käyttöönsä. Pohjois-Suomessa valvontaa kiristetään Ruotsin rajan tuntumassa.
Tarkistuksilla EU-maat haluavat hallita paremmin Lähi-idän pakolaiskriisistä johtuvaa maahantuloa.
Ulkoministeri Timo Soinin (ps.) mielestä on mahdollista, että Suomi aloittaa valvonnan kiristämisen ohella perinteiset rajatarkastukset. Soini kertoi näkemyksestään EU-kokouksen yhteydessä Brysselissä maanantaina.
Suomi ei ole tehnyt tarkastusten lisäämisestä virallista päätöstä, mutta sellainen voi olla tulossa.
Päätös tehdään Saksan esimerkin mukaisesti sen perusteella, miten turvapaikanhakijoiden määrä kehittyy lähiaikoina.
Sisäministeriö perustaa näillä näkymin joko Tornioon tai Ouluun järjestelykeskuksen nopeuttamaan turvapaikanhakijoiden vastaanottoa ja hakemusten käsittelyä.
Suomeen on saapunut viime päivinä Haaparannan kautta päivittäin satoja turvapaikanhakijoita, joita ei ole ehditty rekisteröidä asianmukaisesti.
Tarkastusten käyttöönotto sisärajoilla palvelee kaikkien etua. Ripeä ja järjestelmällinen toiminta on paikallaan etenkin turvapaikkaa hakevan kannalta.
Keskus aloittaa toimintansa perjantaina. Samaan aikaan Rajavartiolaitos ryhtyy päivystämään rajaseudulla poliisin kanssa ja ohjaamaan pakolaiset keskukseen.
Vaikka maarajat tuntuvat palaavan Euroopan sisälle, kyseessä ei ole EU:n vapaan liikkuvuuden joutsenlaulu. Rajatarkastusten palauttamista ei kannata kauhistella.
20 vuotta voimassa olleen Schengen-sopimuksen liikkumisvapaus ja yhteinen rajavalvonta ulkorajoilla on ollut yksi EU:n peruspilareista ja pysyykin sellaisena vaikeasta tilanteesta huolimatta.
Schengen-sopimus jopa velvoittaa tilapäisiin rajatarkastuksiin, mikäli yleisen järjestyksen säilyttäminen ja jäsenmaan sisäinen turvallisuus sitä vaativat. Nyt on sellainen tarve. Rajatarkastukset voi palauttaa puoleksi vuodeksi kerrallaan.
Schengen-sopimus kestää pakolaistulvan, mutta Dublinin sopimus vaatii täsmennystä, jopa muuttamista, kunhan asetelma selkiytyy.
EU-jäsenmaiden tekemä Dublinin sopimus on osoittautunut pehmeäksi paperiksi nykyisessä poikkeuksellisessa tilanteessa. Muutamat maat eivät ole kyenneet tai halunneet käsitellä turvapaikkahakemuksia sopimuksen velvoittamalla tavalla.
Hakemus pitäisi periaatteessa käsitellä siinä EU-maassa, johon turvapaikan hakija on ensimmäisenä tullut. Esimerkiksi Unkari on ohjannut tulijat suoraan naapurimaihinsa.
Pakolaiskriisi osoitti, ettei EU:lla ollut välineitä auttaa ensimmäisenä pakolaisvyöryä vastaanottavaa maata saati valvoa Dublinin sopimuksen noudattamista. Tästä syystä turvapaikanhakijoita ei kohdeltu sopimuksen mukaisesti, jolloin hätää kärsivien ihmisten virrat levisivät hallitsemattomasti.
Pääkirjoitus