Heinäkuussa lieskat lyövät puiden latvojen tasalle ja savupatsas kohoaa korkeuksiin Haapajärven Pykälön maastossa, kaukana asutuksesta. Kotiseutuyhdistys Haapajärvi-Seura haluaa elvyttää kaskenpolton perinnettä ja dokumentoida asian jälkipolville.
Lopputuloksena on myös jotain kouriintuntuvaa ja maistuvaa: kaskiruislimppua.
Ennen kuin uunituore leipä saa voita ylleen, tarvitaan monta työvaihetta. Tiistaina haapajärvisten kaskenpolton konsultti, Metsäntutkimuslaitoksen Kolin kansallispuiston johtaja ja siellä kaskiprojektista vastaava Lasse Lovén tutustui paikkaan.
Koli on Euroopan ainoa kansallispuisto, jossa kasketaan.
Lovén oli tyytyväinen näkemäänsä hakkuuaukioon sekä paikalliselta sahalta saadun poltettavan siirtopuun määrään. Normaalisti kaskeamisessa poltetaan kuitenkin paikalta kaadettu metsä ja kasvusto.
"Täällä on hyvät onnistumisen mahdollisuudet", Lovén uskoi.
Lovén analysoi maastoa, joka on tuoretta tai vielä sitä rehevämpää kangasta. Hakkuuaukiolta löytyy riittävästi kantoja, havuja, sammalta ja hakkuutähteitä. Alueen pitää kuitenkin kuivua vielä, ennen kuin se on polttokunnossa.
Haapajärvi-Seura on suunnitellut, että tulitikku raapaistaan Arja Palsamäen omistamalla hakkuuaukiolla Haapajärvi-viikolla 10.-16. heinäkuuta.
Lovénin mukaan poltto voi tapahtua 1.6.-15.7. Sateen jälkeen pitää kuitenkin olla viiden päivä poutakausi. Rukiin kylvöpäivä on perinteisesti Laurin päivä, 10. elokuuta, tai siitä kymmenen päivää eteenpäin.
Tulossa myös dvd
Kaskenpoltosta tehdään dvd- ja vhs-dokumentti, jonka kuvaa haapajärvinen Sakari Mustanoja. Filmille on tallentunut jo kaskenkaato, joka tehtiin aidosti kirvespelillä. Muutenkin jäljitellään entisaikojen työtapoja ja -välineitä.
Suomenhevonen hankitaan vetämään karhia, jolla paikka mullataan. Talkooväki avustaa toimenpidettä kuusen latvoista tehdyillä haroilla. Valmis sato leikataan vuoden 2007 syyspuolella sirpillä, laitetaan lyhteiksi ja kootaan kuhilaille kuivumaan.
Lyhteet ahdetaan myöhemmin riihen parsille kuivumaan ja puidaan luuvassa eli puintihuoneessa. Jyvät jauhetaan käsikivillä. Jyvät erotetaan akanoista kahden miehen pohtimella eli isolla seulalla.
17 litraa siemeniä
Kylvösiemeniä on käytössä 17 litraa. Siemeniä tarvitaan yleisesti 20 litraa puolelle hehtaarille, josta saadaan noin 500 litraa ruista. Puolella litralla jauhoja taasen saadaan leivottua leipä.
Hankitut siemenet kertovat oman tarinansa menneisyydestä. Ne on saatu Ruotsin Värmlannista, Nyskogan pitäjästä, Anttilan suomalaistalosta. Juuret johtavat Savoon, josta ne kävivät 300-400 vuoden mutkan Pohjanlahden takana ja palasivat lähelle kotikontujaan.
"Pysyvän asutuksen muotoutumiseen Haapajärven alueelle on merkittävästi vaikuttanut kaskitalous, joka edelsi peltoviljelyä", Haapajärvi-Seuran perinnekulttuuritoimikunnan puheenjohtaja Erkki Kärkkäinen vakuutti.
Leivän tai nauriiden saannin lisäksi kaskeaminen ylläpitää luonnon monimuotoisuutta; palanut metsäpohja hiiltyneine puunrunkoineen on monien harvinaistuneiden lajien elinympäristöä.