Ilmassa on kytevän turpeen hajua ja horisontti melkein häipyy harmaansineen idän suunnalla. Kainuun Moottorilentäjien aktiivi Pekka Korhonen ohjastaa Cessnan puolen kilometrin lentokorkeuteen ja tarkastaa satelliittinavigaattorilta, että reitillä ollaan. Edessä on reippaan parin tunnin Ylä-Kainuun-kierros, savuja etsien.
Kuluva kesä on ollut metsäpalon tähystäjillä kiireinen. Kun sateisena kesänä kulolennolle startataan vain muutaman kerran, on Korhosella kulunut tänä suvena Kainuun ilmatilaa matalalla ja hitaasti körötellessä jo kymmenkunta päivää.
Tavallisesti Kainuun paloja tähystetään kahdella koneella, mutta heinäkuisen lento-onnettomuuden jälkeen koko maakunta on ollut yhden koneen työmaata. Kun Kajaanin kenttä on elokuun remontin takia kiinni, tukikohtana on nyt Suomussalmen korpikiitorata. Kajaanilaisia lentäjiä on päivystysringissä mukana kahdeksan, suomussalmelaisia puolenkymmentä.
"Poroja pitää varoa. Nytkin niitä piti vähän hätistellä. Kyllä sen niin on, että koneen potkuri on tarkoitettu ilmaa vispaamaan eikä poroja viipaloimaan", Korhonen leukailee. Tähystäjä on mukana Merja-vaimo, joka pitää paperikartan avulla huolen, että koko ajan tiedetään tarkasti, missä mennään.
Horisontista sattuu kokeneen lentäjän silmään savupatsas, mutta koordinaattien perusteella kyseessä on luvallinen ja etukäteen ilmoitettu metsänkulotus. Soitto hälytyskeskukseen varmistaa asian.
"Jotenkin silmä on tottunut etsimään savuja. Nyt vain on välillä ollut niin savuista ja utuista, ettei tähystys oikein onnistu". Korhonen kertoo ja kääntää koneen laskevan auringon suuntaan. Näkyvyys huononee heti, mutta sitten varjoaan tarjoaa tumma pilvi.
"Tiukkoja pilviä on ollut tänä kesänä. Normaalisti tuokin sataisi", Korhonen tuumii. Kuin säälistä koneen ikkunaan ropsahtaa minuutin kestävä hento kuuro.
Kulolennolle lähdetään, kun sääasemien määrittelemä metsäpaloindeksi kertoo syttymisvaaran kasvaneen riskirajalle. Maasta havaittujen savujenkin perässä kaarrellaan usein.
"Kyllä valistus on ainakin nyt ennätyskuivana kesänä mennyt melko hyvin perille. Ei ole sammuttamiskäskyn sisältäviä viestikapuloita tarvinnut juuri nuotionpitäjille pudotella", Pekka Korhonen kiittelee.
Oulun läänin pelastusylitarkastaja Pentti Kurttila ylistää kulolentäjien tekemää työtä.
"Tänä kesänä ilmailukerhoille maksetaan Oulun läänissä valvonnasta noin 280 000 euroa, ja sillä saadaan kattava valvontaverkko. Saman verran rahaa kuluu helposti jo yhden suurehkon palon sammutukseen", Kurttila vertaa.
Kulokoneista on tänä kesänä saatu Oulun läänissä ensihavainto jo kymmenistä paloista. Sammuttajien opastuksessa ilmasta tuleva apu on korvaamatonta.
Ennätyskuivan kesän takia on varauduttu siihen, että lentoja on jatkettava tavallista myöhempään syksyyn. Kurttila odottaa hieman synkin aavistuksin puolukka- ja metsästysajan alkamista.
"Vaikka maan pinta olisi märkä, tuli saattaa painua nuotiosta turpeeseen ja leimahtaa liekkiin pitkänkin ajan päästä. Pelkään kyllä, että sammutettavaa riittää vielä syksylläkin."