Oulun lääninhallitus on jo ulospäin vaikuttava rakennus, ja sen sisältä löytyy Pohjois-Suomen selvästi arvokkain virastomiljöö. Toistasataa vuotta sitten maaherran residenssiksi rakennettu talo on tehty merkkimiehille, joiden tehtävänä on ollut hallita rahvasta.
Vähitellen maaherran toimenkuva on muuttunut virastopäälliköksi ja seremoniamestariksi, ja vuodenvaihteessa katoaa koko nimike. Oulussa muutos on suurempi kuin missään muussa nykyisessä läänissä. Maaherra Eino Siuruainen on pystynyt nousemaan varsinaisten tehtäviensä yläpuolelle, näkyväksi hahmoksi, jonka henkilökohtaisten Venäjä-suhteiden verkosto hakee jo nyky-Suomessa vertaistaan.
Vaikea on kuvitella venäläisiä kuvernöörejä metsälle aluehallintoviraston ylijohtajan kanssa. Eräs aikakausi päättyy nyt väistämättä. Muualla maassa maaherrojen rooli on jo aiemmin muuttunut näkymättömäksi.
Uusien aluehallintovirastojen ylijohtajista on Ouluun valittu Terttu Savolainen ainoa, joka tulee alueensa ulkopuolelta. Muut ovat entisiä maaherroja tai läänin tai kaupungin muilta johtopaikoilta.
Tässäkin on eräänlaista historiaa. Sitten vuoden 1925 ja Matts von Nandelstadhin ajan on maaherroilla ollut aiemmalla urallaan hyvin selkeä kytkentä Ouluun tai Pohjois-Pohjanmaahan.
Aluehallintoremontin myötä paljon menee uusiksi. Silti historiallinen jatkumo on olemassa, niin kauan kun aluehallintotehtäviä ei siirretä valtiolta kokonaan maakunnille ja niin kauan kun valtion alueellinen virkakoneisto majailee samoissa tiloissa, siis kohta entisessä lääninhallituksessa.
Sosiaali- ja terveysministeriön valtiosihteeri Savolainen on halunnut Helsingistä Ouluun ennenkin: hän haki 2008 syksyllä apulaiskaupunginjohtajaksi, mutta kaupungintalolla päädyttiin Sinikka Saloon. Nyt uutena osoitteena siis on toinen arvotalo muutaman korttelin päässä.
Uusi ylijohtaja astuu väistämättä suuriin saappaisiin, jotka hänen itsensä on muotoiltava sopiviksi. Esikuvia ei ole, sillä entisistä maaherran tehtävistä tässä ei ole kyse, vaikka niihin häntä väistämättä verrataan. Vahva valtionhallinnon kokemus antaa Savolaiselle hyvän lähtökohdan.
Silti on ratkaistava myös se, millainen alueellinen rooli aluehallintoviraston johtajilla on. Useimmat heistä ovat entisiä maaherroja, eikä se nimi hevin kielen päältä katoa. Olisi historian perinnön kunnioittamista eikä takertumista menneeseen, että tällä virkapaikalla istuvia voitaisiin jatkossakin sanoa maaherroiksi.
paakirjoitus@kaleva.fi