Vinhasti kasvavan haulikkolajin sportingin suosion syitä ei tarvitse sen syvemmältä kaivella.
"Monipuolisuus. Tässä täytyy osata ampua hallitusti, tuli kiekko mistä ja miten tahansa", vastaa Oulun Metsästys- ja Ampumaseuraa edustava Tero Koivunen.
Koivunen lähtee seurakavereidensa Tero Rantosen ja Jouko Mäkikankaan kanssa torstaina alkaviin lajin MM-kisoihin Tshekkiin. Pohjoissuomalaiset eivät ole ennen kilpailleet MM-tasolla sportingissa.
"Taso on maailmalla aika kova, sillä laji kasvaa myös muualla ja harrastajia alkaa olla paljon", kaksi vuotta sitten EM-kisoissa paukutellut Rantonen tietää.
Kaikki kolme kisoihin lähtijää ovat ampuneet aiemmin skeetiä.
"Alkuinnostus on varmaan sieltä peräsin", Mäkikangas tuumii.
Sporting simuloi haulikkolajeista parhaiten riistan metsästystä. Reaktiokykyä, kiekon etäisyyden ja nopeuden hahmottamista sekä ammuntatekniikkaa koettelevat muun muassa maassa pomppivat jäniskiekot ja maston nokasta vaakalentoon lähtevät minikiekot.
Kansallisissa kisoissa sporting-rata muodostuu 5-10 ampuma-asemasta, joissa kussakin on 2-5 kiekonheitintä. Ampumaetäisyydet vaihtelevat kahdesta metristä aina 70 metriin.
Myös maasto on otettava huomioon, sillä kiekon lentorata voi mennä esimerkiksi puiden takaa. Sporting-radalla edetään polkua pitkin ampumapaikalta toiselle ikään kuin golfissa.
Pohjoisessa
kova taso
Sporting on saanut 2000-luvulla vankempaa jalansijaa Pohjois-Suomessa ja se alkaa näkyä SM-kisojen tuloksissa.
"Taso on noussut täällä huimasti. Nykyään SM-kisoissa kymmenen kärjessä on monta pohjoisen ampujaa. Lajiin satsaaminen ja määrätietoinen harjoittelu ovat tuoneet tulosta", kaksi vuotta sitten SM-kisoissa seitsemänneksi ampunut Koivunen tietää.
Oulun lisäksi laji on keskittynyt Pohjois-Suomessa Tornion, Sotkamon ja Oulaisten ratojen ympärille. Torniosta MM-kisamatkalle lähtevät Rainer Pruikkonen, Risto Virtanen ja Mika Meronen ja Sotkamosta Hannu Mäkäräinen sekä Jarkko Turunen. Noin tuhannen osanottajan kisoihin matkaa Suomesta kaikkiaan 24 ampujaa.
Tshekin MM-radat ovat suomalaisille ampujille haastavia.
"Siellä radat ovat vaihtelevassa maastossa ja kiekkoja voi joutua ampumaan jopa alaspäin. Kokemuksenhakumatkahan se on. Täytyy vain pyrkiä ehjään suoritukseen", Koivunen sanoo.
Ranking
kehitteillä
Ampujat matkaavat kisoihin omalla kustannuksellaan.
"Tämä ei ole ainakaan vielä olympialaji", Mäkikangas muistuttaa.
Hieman sportingista poikkeavilla säännöillä ammuttava compak-sporting kuuluu Suomen Ampujainliiton ja kansainvälisen FITASC-liiton lajivalikoimaan ja sitä yritetään saada olympialajiksi.
Compak-radalla on sportingista poiketen vakioidut paikat ampujille ja heittimille.
"Mitä minä tiedän, niin aika kaukana olympialajiksi pääsy vielä on", Rantonen sanoo.
Parhaillaan lajeihin kehitetään rankingjärjestelmää. Tehtävä on vaikea varsinkin sportingin puolella, koska vertailu on tehtävä vaihtelevilla radoilla ammuttujen tulosten perusteella.
"Rankingjärjestelmä tuo lajille uskottavuutta", Koivuinen näkee.
Metsästyshaulikolla kiinni lajiin
Oulun Hiukkavaarassa sijaitsevalla sportingin harjoitusradalla on särjetty kiekkoja vuodesta 2001 lähtien. Tätä nykyä Oulun seudulla on noin 50 aktiiviharrastajaa ja kymmenkunta kilpailijaa.
"Laji on suositeltavaa aloittaa omalla metsästyshaulikolla. Tietysti pitemmälle mentäessä kalustovaatimuksen kasvavat", Koivunen kertoo.
"Ei tätä kilpahaulikkoa viitsi juuri näreikköön viedä", Mäkikangas virnistää.
Hiukkavaarassa ei voida järjestää OMAS:n resursseilla sportingin SM-kilpailuita, sillä se vaatisi hieman isomman radan ja lisää heittimiä.
"Panostus olisi noin 30 000 euron luokkaa", Koivunen heittää kustannusarvion.