Torstai-iltaisin Oulun lyseon keramiikkaluokassa syntyy esineitä käyttöön ja koristeeksi pöydille, lattioille ja seinille. Oulu-opiston keramiikkapiirin intensiivisestä ilmapiiristä voisi kouraista palan, ottaa käsiinsä ja alkaa muotoilla. Savea kaulitaan, raaputetaan ja muotoillaan. Lasitteita valellaan kuivuneiden töiden päälle.
Else Kangasniemen vetämässä keramiikkapiirissä on kunakin lukuvuonna tutustuttu eri teemoihin. Kuluvan lukuvuoden teemana on maya- ja inkakulttuuri. Teemoja ovat olleet muun muassa Egypti ja Japani. Syyskauden teemana oli valo.
"Savea kului syksyllä tuhat kiloa ja nyt tilasin 500 kiloa lisää", kertoo Kangasniemi. Tekijöiden käden jälkeä on vuosien varrella myös esitelty näyttelyissä muun muassa Kierikki-keskuksessa, Oulun pääkirjastossa ja Oulu-opiston tiloissa.
Raili Ala-aho tekee mallikuvan perusteella maya-tyylistä käärmeenpäämaljakkoa. Keramiikkapiirissä hän on ollut mukana jo 15 vuotta.
"Savessa kiehtoo käsillä tekeminen. Tuntuu, että aina on jotain pitänyt tehdä ja olen kokeillut piirustukset ja öljyvärit. On ihana muokkailla ja tässä syntyy näkyvää jälkeä", sanoo Ala-aho.
Kun jotain aletaan tehdä, tehdään vaan: työt kyllä paikkansa ja käyttötarkoituksensa löytävät pihalta, parvekkeelta, lahjapaketista ja joskus jopa roskalaatikosta.
Johanna Heikkinen levittää lasitetta vadille. "Ainakin viiden" mukanaolovuoden aikana savityöpiirissä on syntynyt koko joukko esineitä omaan kotiin ja poiskin annettavaksi. "Pöytätila vain alkaa loppua. Pitää laittaa lattialle", hän toteaa.
Heikkinen kertoo tekevänsä pääasiassa "hyödyttömiä" esineitä kuten veistoksia, mutta myös käyttöesineitä kuten vateja ja salaattikulhoja syntyy. "Ruoka-astiana käyttäminen on lasitteesta kiinni", hän sanoo. "Teolliset tuotteet ovat parempia käyttöesineinä kuin nämä."
Ideoita töihin katsellaan lehdistä ja kirjoista ja vaikkapa luonnosta. "Tykkään tehdä eläimiä ja varsinkin hevosia: hevonen on niin nätti eläin."
Suurin osa kurssilaisista on ollut mukana ainakin kymmenen vuotta. "Ryhmä on tiivis. Poissaolo on harvinaista ja poissaolijan pitää kyllä olla tosissaan sairas", tietää Kangasniemi.
Elämä jaksotellaan ja järjestetään savityöpiirin ehdoilla, vahvistetaan työn lomassa useammalla suulla. Entä miten pärjätään kesän yli? "Eihän kesän yli pärjätäkään", sanoo kolme vuotta mukana ollut Jaana Korpela. "Olisi mukava, jos kesälläkin olisi kursseja. Joulutaukokin tuntuu liian pitkältä", aiemmin kuvanveistoa harrastanut Korpela harmittelee.
"Seinille on kiva tehdä esittäviä ja ei-esittäviä töitä. Kuvanveistosta mieleen ovat jääneet ihmisfiguurit, ja olisi hauska, jos täällä olisi joskus malli", hän kertoo.
Korpela pitää siitä, että savityössä näkee heti omien käsiensä jäljen. Samaa sanoo moni muukin kurssilainen. Myös kehittymisen huomaa.
"Kun katsoo kymmenen vuotta sitten tehtyjä töitä, on ehkä jotenkin kehittynytkin", sanoo 12 vuotta mukana ollut Markku Seitamaa. Seitamaalla on tekeillä pullo, jossa käytetään kahta eri savea. Polton jälkeen kuviot tulevat kirkkaampina esiin.
Seitamaa muistuttaa, että esineitä saa halvalla ja virheettömästi, jos haluaa, mutta käsillä tekeminen on hyvää vastapainoa työlle. Vuosien varrella töitä on syntynyt ja poiskin niitä on tullut annettua. "Kyllä minä mahdun vielä kotiini", naurahtaa Seitamaa.